tiistai 26. helmikuuta 2013

Hän, joka kelpaa Suurimmalle

Viime päivinä on keskusteltu siitä kuka voi palvella seurakunnassa milläkin perusteilla, voiko seurustella ihmisen kanssa kuka ei jaa samaa uskoa Jeesukseen, kuinka kertoa kenellekin mitäkin, miksi tää on niin vaikeaa, ja missä menee minkäkin rajat ja miten ne asiat tulis oikein hoitaa. Oikeasti asioita on väännetty niin paljon, että mua meinas tänään jo alkaa oksettaa kun  asiat on niin monimutkaisia että lähtee järki. Kiitos ja anteeksi kaikki asianosaiset.

Mutta sitten. Kun saa nähdä sen, miten Jumalan henki on vaikuttanut viisautta, rakkautta ja armollisuutta ihmisessä, joka ei ollenkaan omilla osaamisellaan ja hienoudellaan ole niitä ansion tikapuita pystynyt kiipeämään - päin vastoin, niin voi että kun tulee kiitollinen mieli. Kirkastuu. Kun oikeasti saa nähdä sen toteutuvan, että 


Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.  Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." (1Kor1)

Hän, joka ei kai ole kouluja käynyt, joka sanoo ettei mikään onnistu eikä kenellekään kelpaa, joka joko omilla valinnoillaan tai toisten aikaansaamisen seurauksena on elämässä siinä pisteessä, että sanoo inhoavansa itseään, on tehnyt kuitenkin tärkeimmän valinnan oikein; toivo on Jeesuksen armossa ja sen kautta omistetussa ikuisessa elämässä. Hän, joka ei ihmismittareilla mitattuna kelpaa suuriin, eikä ole saavuttanut suuria, kelpaa Suurimmalle ja opettaa parhaiten kun kukaan ikinä. 


Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. (2Kor4:7)

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. (Ps 84:5-7)



Maailman hajanaisin kirjotus ikinä.
Nyt ei vaan pysty muuhun.
Enkä osaa lopettaakaan tätä mitenkään. 
Mutta eikai sitä tarvikaan mitenkään lopettaa.
Ei tuon miehenkään tarina lopu ikinä.




"Take them back to the start, let the purest of heart know their worth is still spoken"

Tää biisi on tässä tuon lainin takia, melodian takia, kitaroinnin takia ja Taylorkitara haaveen takia.
Ja Myles Kennedyn ja Mark Tremontinkin takia. Tsihih <3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti