Rakastaminen vapauttaa

1 Johanneksen kirje 3 luku 16 jakeesta eteenpäin

This is how we’ve come to understand and experience love: Christ sacrificed his life for us. This is why we ought to live sacrificially for our fellow believers, and not just be out for ourselves. If you see some brother or sister in need and have the means to do something about it but turn a cold shoulder and do nothing, what happens to God’s love? It disappears. And you made it disappear. 

My dear children, let’s not just talk about love; let’s practice real love. This is the only way we’ll know we’re living truly, living in God’s reality. It’s also the way to shut down debilitating self-criticism, even when there is something to it. For God is greater than our worried hearts and knows more about us than we do ourselves. And friends, once that’s taken care of and we’re no longer accusing or condemning ourselves, we’re bold and free before God! We’re able to stretch our hands out and receive what we asked for because we’re doing what he said, doing what pleases him. Again, this is God’s command: to believe in his personally named Son, Jesus Christ. He told us to love each other, in line with the original command. As we keep his commands, we live deeply and surely in him, and he lives in us. And this is how we experience his deep and abiding presence in us: by the Spirit he gave us.

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?  

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Tuo Message-käännös avas mun ajatuksia asiasta eilen, erityisesti nuo alleviivatut asiat. Jumala kehottaa meitä rakastamaan = auttamaan, palvelemaan pienissä asioissa, tekemään pieniä juttuja -semmosia, mitä Jumala meidän eteen tuo. Ei niitä tarvi ettimällä ettiä ja auttaa jokaista kenen tietää tarviivan apua, siihenhän ei kenenkää aika eikä elämä eikä voimavarat riitä (ts. ei voi maksaa kaikkien nälkäisten ruokia, ei voi vierailla jokaisen vanhuksen luona, ei voi ottaa luokseen asumaan jokaista koditonta jne - saitte pointin?). Voi tehdä sen, minkä siinä hetkessä näkee ja mikä tulee luonnostaan vastaan. Niitäkin tilanteita nimittäin riittää, ja jossei niitä tuu eteen niin turhaa siitäkään sitten stressaa. Antaa Jumalan näyttää. Koska jos elämä menee siihen, että ettimällä ettii ja velvollisuudesta tekee kaikkea rakastamista koko ajan kaikille, nii koko ajan on itsesyytöksessä ettei tee tarpeeksi. Mutta se on ihmeellinen se vaikutus, kun tajuaa tekevänsä tässä hetkessä just sen johdatetun pienen jutun, niin se tuntuu niin vapauttavalta ja "täydemmältä" kun sata velvollisuudesta tehtyä tekoa. On ihan eri vaikutus sillä, suorittaako juttuja sen takia että "näin kuuluu toimia" tai että muut odottaa tai tiedän että näin olis hyvä tehdä, kun sitten, että tekee selkeästi rakkaudesta ja siinä hetkessä joka johdattuu ja eteen tulee. Enkä osaa sanoa tai selittää sitä sen tarkemmin, mutta vain sen johdatetun jutun tehtyään tietää "toteuttaneensa lain" ja on niin riemullinen ja vapaa olo Jumalan edessä. Siinä joutuu=saa olla samaan aikaan myös nöyränä tunnustaen, että se mitä mä inhimillisesti just tein on ihan tosi pientä, mutta Jumala sä voit sen kautta paljon. Ja että se mitä mä just tein on vaan pieni osa sun valtakunnan tehtävää, johdata Isä että kaikki muut tapahtuu sun tahdon mukaan toisten toimesta. Sillon kaikki on enemmän kohdallaan, kun että yrittää tehdä koko Kristusruumiin töitä ja kantaa koko valtakunnan eteenpäinmenon vastuuta omilla harteillaan. Jumalan valtakunta lepää Jumalan harteilla, ja meidän tehtävä on tehdä vain meidän oma osa, joka toteutuu niissä pienissä teoissa mitkä meidän tielle tulee. 

a) sä saat synnit anteeksi Jeesuksen takia, Jumala rakastaa sua ja hyväksyy sut

b) sut on vapautettu elämään ilman taakkoja ja pitääpitääpitää -juttuja, koska a)

c) sut on kutsuttu rakastamaan toisia käytännössä, jotta muutkin voi päästä kokemaan Jumalan rakkautta

d) rakkaus käytännössä on auttamista, tukemista, lohduttamista, pitämistä toista parempana ku itseä, vapauden kunnioittamista

e) Jumala ei oo kutsunu sua pelastamaan ihmisiä, vaan rakastamaan jotta hän voisi pelastaa

f) Jumala haluaa että sä opit rakastamaan, joten saat rauhassa opetella ja tuut oppimaan, koska a) ja b)

:)

Vapauteen Kristus meidät vapautti, joten älkäämme enää astuko orjuuden ikeen alle.

Vapauden varjolla ei saa kuitenkaa olla itsekäs, vaan rakastetaan ja palvellaan toisiamme. Näin toteutetaan Kristuksen laki, ja siinä on lepo elämässä.

Rauhaa toverit <3

Kaunis ja kipeä elämä

Elämä on rajua. Koska se on yhtä aikaa kaunista ja kipeää. Se tekee siitä rajua.

Elämän kauneus on ihmeellistä. Vois vaan ihastella kaikkea pientä ja merkityksellistä, ja toisaalta ihmetellä kaikkea suurta ja mahtavaa. Miten rakkaus syntyy ja vaikuttaa, miten puhdasta on viattomuus ja aitous. Ja olla amazed sen edessä. Nauttia siitä kuinka helppoa on kun saa olla oma itsensä. Iloita yhteydestä ja levätä luottamuksessa, että se kestää. Ottaa kaikki sellaisenaan kyseenalaistamatta, ja tarttua kasvuun ja eteenpäin menoon. Odottaa innolla uutta. 

Mutta elämä on myös kipeää. Pettymyksiä, kysymyksiä ilman vastauksia. Luottamuksen rikkoontumista, kyvyttömyyttä tehdä niinkuin haluaisi ja näkisi hyväksi. Väärintekemistä. Toisen alistamista ja hyväksikäyttöä. Se on liian vaikeita asioita. Se on menneisyyttä, jota ei voi muuttaa ja jonka vaikutukset rikkoo tänäänkin. Omia vääriä valintoja, toisten vääriä valintoja. Häpeää, pelkoa, yksinjäämistä. Hylätyksi tulemista. Riippuvuutta. 

Tänään tuntuu, että haluaisi ummistaa silmät kaikelta kipeältä. Omalta ja toisten. Kuopsuttais vaan takapihalla ja ihmettelis sitruunaperhosen keltaisuutta. Odottais että saa tehdä raparperipiirakkaa kunhan ensin kasvavat. Miettisi miten kivalta tuntuu kohta liottaa varpaita laiturilla hiljaisella rantasaunalla, tai miten kohta saa nauttia hienoista keikoista kesän festareilla ja tanssia jalat kipeiksi auringonpaisteessa tai sateessa, ei väliä. Mutta ei. Ilmassa on pettymykset, kivut, epäluottamus, toivottomuuden läikähdys. Omat ja toisten. 

Olisi kai helpompaa olla vaan jommassa kummassa laidassa. Katsoa vaan kaikkea kaunista ja liihotella auringonsäteissä ummistaen silmänsä toisten kivulta tai päästämättä itseä tarkastelemaan omaa rikkinäisyyttään. Toisaalta jos lähtökohtaisesti suhtautuisi kaikkeen varauksella ja pahinta olettaen, ei ainakaan koskaan joudu pettymään, koska tietää sitä jo odottaakin. Pessimisti ei pety, sanotaan. 

Jotenkin tää vaan on suunniteltu niin, että kummatkin kuuluu elämään. Kivulta ei voi ummistaa silmiä, koska kukaan meistä ei selviä elämästä sitä tuntematta. Rakkaudelle ja kauneudelle tulee uskaltaa antaa tilaa, muuten on jo kuollut. Jeesus sanoi, ettei terveet tarvi parantajaa, vaan sairaat. Siksi voisi kai iloita kivusta, koska kivun keskellä ymmärtää tarviivansa Jumalaa. 

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri."  (Matt 5)

Jotta voi olla hengessään köyhä, täytyy ymmärtää ettei itsessään pysty mihinkään Jumalan tekoihin. (omistaakseen näin itse taivaan valtakunnan)
Jotta voi olla murheellinen, on koettava kipua. (saadakseen itse lohdutuksen)
Jotta voisi olla kärsivällinen, on kohdattava jotakin mitä joutuu odottamaan. (periäkseen itse maan ts. saadakseen odottamansa)
Jotta voisi olla vanhurskauden nälkä ja jano, on koettava puutetta. (tullakseen itse ravituksi)
Jotta voisi armahtaa, on kohdattava jotakin vääryyttä. (tullakseen itse armahdetuksi)
Jotta voisi olla puhdassydäminen, on nähtävä sydämen likaisuus pyrkiäkseen mielenmuutokseen. (saadakseen nähdä Jumalan)
Jotta voisi olla rauhantekijä, on koettava tilanteita jossa valita riidan sijasta rauha. (saadakseen Jumalan lapsen nimen)
Jotta voisi tulla vainotuksi vanhurskauden tähden, on oltava rohkea tilanteessa jossa voi tulla torjutuksi. (saadakseen omistaa taivaan valtakunnan)

Noh, en tiedä onko tuo liian vaikeasti ajateltu, kuulostaa raskaalta ja monimutkaiselta. Ihan kun elämäkin, jota tänään tuntuu, että on ollut jotenkin liikaa. Siksi nyt kuppi kaakaota ja peiton alle nukkumaan. Elämä tapahtukoon, minä nukun autuaan tietämättömänä mistään. Huomenna on uusi päivä opetella tasapainottelemista kauneuden ja kivun välimaastossa.



Jostain tuli tuo Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee -mieleen. Iso biisi, iso tunnelma, kaunis ja kipeä elämä sulautettu sanoihin ja säveliin. Siksi se tässä. Huhhuh.

Uudestisyntymisestä

Yksi fariseus, Nikodemus tuli yöllä Jeesuksen luokse. Kyselemään ja juttelemaan. Jeesus kertoi Nikodemukselle, että ihmisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, koska katoava kuoleva ihminen ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Hän selitti, että mikä on syntynyt lihasta on lihaa, ja mikä on syntynyt Hengestä on henkeä. Siksi Hengestä syntyminen on tärkeää koska henki on ikuinen. 

Mitä tää on käytännössä, miten uudestisyntyminen tapahtuu? Sen tekee Jumala ihmisessä kun ihminen uskoo Jeesukseen. Jeesus sanoo olevansa tie Isän luokse, eikä sinne pääse muutakun hänen kauttaan (Joh 14:6). Häneen uskomalla. 

Jeesus sanoi itsestään muun muassa näin:

"..jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan."
"mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. "
"Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."
"Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta."

Uudestisyntymässä Jumala avaa ihmiselle ikuisuuden. Hän tekee sen ikuisuuden ihmisen sisimpään, palauttamalla ihmisen yhteyteensä. Ihminen jatkaa elämäänsä Jumalansa kanssa ja hänestä riippuvaisena. Elämää, joka ei pääty kuolemaan, vaan jossa kuoleman jälkeen elämä jatkuu ikuisena ilman kyyneliä, kipua ja kuolemaa (Ilm 21). 

Jumala tekee sen. Ihminen ei voi uudestisynnyttää itseään, niinkuin Nikodemuskin ihmetteli, että miten vois mennä muka uudestaan kohtuun ja syntyä uudelleen.. Kyse ei ole siitä, vaan Jumalan teosta. Jumala vetää ihmistä puoleensa, Jumala antaa uskon (järjellisestihän ajateltuna tää on ihan kuckuuhommaa..), ja uskon kautta uudestisynnyttää ihmisen. Ihminen itse ei järkeilemällä, ei tekoja tekemällä, ei uskovaisen elämää elämällä kykene saavuttamaan Jumalan valtakuntaa. Tie sinne kulkee ainoastaan luopumalla yrittämisestä, ja uskomalla ainoastaan ansiotta annettuun lahjaan, Jeesukseen. Tässä on kuulkaa omat meriitit tai onnistuminen tai hienosti eläminen aika turhaa. Ei odoteta uudestisynnyttämistä itseltämme saatikka toisilta. Jumalan tekoa alusta loppuun saakka. 

Tuosta "lihasta syntynyt on lihaa, ja Hengestä syntynyt henkeä" -jutusta oon aatellu myös niin, että omiin tekemisiin perustuva tai omaan ymmärrykseen nojautuva usko elää "omassa varassaan". Omiin tekemisiin perustuva usko vois aatella, että kun teen näin ja elän näin, niin kelpaan Jumalalle ja saan palkinnoksi armon ja taivaspaikan. Tai että kun rukoilen tarpeeksi ja oikein, Jumala toimii mun kautta. Omaan ymmärrykseen perustuva usko määrittää Jumalan tiettyyn kaavaan ja toimintaan, ja unohtaa oman järkeilynsä yksipuolisuuden suhteessa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jota ei voi laittaa "laatikkoon".  Jos usko on meidän lihaan (tekemisen, ymmärtämisen, meistäriippuvaisesti) perustuen syntynyt tai pysyy toiminnassa, se ei oo pelastavaa ja uudestisynnyttävää uskoa. En tiedä voiko noinki rajusti sanoa, mutta sanon kuitenkin, koska Jeesus pelastaa, ja vain uskomalla Jeesukseen saa ikuisen elämän, vain uskomalla Jeesukseen syntyy uudesti. Rajun selkeää. Miten me saadaanki siitä aina ite sitte nii monimutkaista? Annetaan Hengen vaikuttaa meissä ja meidän kautta, uskotaan Jumalan suuruuteen meidän pienten ihmisten elämässä ja elämän kautta, eikä yritetä mestaroida omassa varassamme itseemme ja toimintaamme luottaen yrittäen tehdä Jumalasta vaan meidän naruissa toimiva sätkynukke. Hän on kuitenkin Kaikkivaltias, maan ja taivaan luoja, "for crying out loud!"

Synnissä tai Armossa - Up yours.

note to self   "Elät joko synnissä tai armossa"

Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. (Room 8:8) 

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal 5:4)

Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. (Ef 2:1-5)

Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle. Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. (Room 7:4-6)

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Gal 5:13-14)

Elänkö synnissä tehden oman haluni mukaan, pyrkien omalla pyhyydellä ansaitsemaan armon, tuomiten toisia löytääkseni itsestäni hyvyyden, tehden hyvää saadakseni hyväksynnän? Vai elänkö armossa teoista, säännöistä ja odotuksista vapaana, luottaen että Jeesus riittää, keskittyen synninvälttämisen sijaan tekemään rakkauden tekoja, odottamaan Jumalan työn tapahtumista, antaen toisillekin mahdollisuuden elää vapaasti teoista, säännöistä ja odotuksista vapaana?

Ääääää so help me God!! 

Taivaan valtakunta

Taivaan valtakunta maan päällä. Se jotenkin tänään tuli kohti, ja jäi mietityttämään. Tai herätti ennemminkin kaipuun tietää mitä se on. Alle keräsin evankeliumeihin kirjattuja Jeesuksen sanoja taivaan valtakunnasta.

"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon."

"Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. 

"Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut."

 "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

 "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."

Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.'  Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.  "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. 

"Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!'  Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.  Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

"Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.' Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina? Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.' "Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.'  Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'  "Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."

Taivaan valtakunnassa vallitsee Jumalan asettamat periaatteet. Taivaan valtakunta ei vaikutakaan olevan paikka tai tila tai tapahtuma, joten siksi sinne ei ole oikotietä. Taivaan valtakunta on jotain mikä syntyy ja tapahtuu, kun ihmiset toimii Jumalan periaatteiden mukaan. Taivaan valtakunnassa tapahtuu Jumalan tahto. Jumala saa meissä aikaan sen, että tehdään hänen hyvä tahtonsa. Jumala saa meissä aikaan rakkautta, joka saa aikaan halun tehdä hänen tahtonsa. Meidän tehtäväksi jää toimia Jumalan toimintaperiaatteiden, valtakunnan sääntöjen mukaan. Jokainen meistä voi valita, haluaako antaa anteeksi vai ei, pyrkiäkö etsimään toisen etua oman sijasta, yrittääkkö auttaakko heikkoa vai ylpeilläkö aina vahvan rinnalla. Jos tuntuu että ei voi valita, niin luota Jumalaan halussasi tehdä hänen tahtonsa. Jumala on luvannut vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Jos tuntuu ettei onnistu valinnassan, pyrkimisessään ja yrittämisessään, muista että kysymys on Jumalan antamasta kasvusta ja aikaansaamasta Jumalan valtakunnasta. Me ei saada sitä aikaan.

Taivaan valtakunnassa ihmiset kokee Jumalan rakkauden ja hyväksynnän. Taivaan valtakunnassa keneltäkään ei riistetä etuoikeutta tulla Jumalan lapseksi, koska Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Taivaan valtakunta on Pyhä, jossa nöyryys ei ole alistumista, kunnioitus ei synny pelosta eikä heikkous ole häpeä. Taivaan valtakunnassa ei ole vaatimuksia; ei ole kiire olla jotakin, osata, muuttua, kasvaa. Taivaan valtakunnassa on Jumalan aikataulut. Taivaan valtakunnassa on rauha. Taivaan valtakunnassa on tilaa hengittää. 

Tuliko kaipuu taivaan valtakuntaan?

 

"Tulkoon sinun valtakuntasi. 

Tapahtukoon sinun tahtosi, 

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

 Aamen."

Efesolaiskirje 2.luku

Ephesians 2

The Message (MSG)

He Tore Down the Wall

2 ^1-6 It wasn’t so long ago that you were mired in that old stagnant life of sin. You let the world, which doesn’t know the first thing about living, tell you how to live. You filled your lungs with polluted unbelief, and then exhaled disobedience. We all did it, all of us doing what we felt like doing, when we felt like doing it, all of us in the same boat. It’s a wonder God didn’t lose his temper and do away with the whole lot of us. Instead, immense in mercy and with an incredible love, he embraced us. He took our sin-dead lives and made us alive in Christ. He did all this on his own, with no help from us! Then he picked us up and set us down in highest heaven in company with Jesus, our Messiah.

^7-10 Now God has us where he wants us, with all the time in this world and the next to shower grace and kindness upon us in Christ Jesus. Saving is all his idea, and all his work. All we do is trust him enough to let him do it. It’s God’s gift from start to finish! We don’t play the major role. If we did, we’d probably go around bragging that we’d done the whole thing! No, we neither make nor save ourselves. God does both the making and saving. He creates each of us by Christ Jesus to join him in the work he does, the good work he has gotten ready for us to do, work we had better be doing.
^11-13 But don’t take any of this for granted. It was only yesterday that you outsiders to God’s ways had no idea of any of this, didn’t know the first thing about the way God works, hadn’t the faintest idea of Christ. You knew nothing of that rich history of God’s covenants and promises in Israel, hadn’t a clue about what God was doing in the world at large. Now because of Christ—dying that death, shedding that blood—you who were once out of it altogether are in on everything.
^14-15 The Messiah has made things up between us so that we’re now together on this, both non-Jewish outsiders and Jewish insiders. He tore down the wall we used to keep each other at a distance. He repealed the law code that had become so clogged with fine print and footnotes that it hindered more than it helped. Then he started over. Instead of continuing with two groups of people separated by centuries of animosity and suspicion, he created a new kind of human being, a fresh start for everybody.
^16-18 Christ brought us together through his death on the cross. The Cross got us to embrace, and that was the end of the hostility. Christ came and preached peace to you outsiders and peace to us insiders. He treated us as equals, and so made us equals. Through him we both share the same Spirit and have equal access to the Father.
^19-22 That’s plain enough, isn’t it? You’re no longer wandering exiles. This kingdom of faith is now your home country. You’re no longer strangers or outsiders. You belong here, with as much right to the name Christian as anyone. God is building a home. He’s using us all—irrespective of how we got here—in what he is building. He used the apostles and prophets for the foundation. Now he’s using you, fitting you in brick by brick, stone by stone, with Christ Jesus as the cornerstone that holds all the parts together. We see it taking shape day after day—a holy temple built by God, all of us built into it, a temple in which God is quite at home.


Alleviivaukset mun. Jumala tekee, pelastaa, rakentaa meistä. Jos mennään Jumalan sanan vastaisesti sillä meiningillä, että minä teen minä rakennan minä järjestän minäminäminä, niin sillon holy temple isn't built by God, ja todennäkösesti temple in which God isn't quite at home.

Alotetaan armon varassa, pelastus on Jumalan työtä. Jatketaan armon varassa, kasvu ja muutos on Jumalan työtä. Pelastutaan armon varassa, Jeesus on tie, totuus ja elämä. Odotetaan Jumalaa ja annetaan Jumalalle aikaa olla meidän kanssa ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Annetaan Jumalan rakentaa meistä koti itselleen. Miten suloista onkaan sellaiseen kotiin kutsua vieraita?

toisessakin merkityksessä tear down the walls...

Toivo pt1

Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät.  Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta, nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion. Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: -- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene.  Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen -- omat lapsensa -- he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.  Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. (Jes 29:17-24)

Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan, hänen kauneutensa, sinä saat nähdä avaran maan. Sydämesi muistelee menneitä kauhuja: missä nyt on veronkantaja, missä veron punnitsija, missä torneja tarkastava vieras? Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa, jonka kieltä ei kukaan ymmärrä, jonka puhe on kummallista, mieltä vailla. Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät. Kun köydet ovat löystyneet eivätkä enää pidä mastoa pystyssä, eivät purjetta levällään, silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti. Rammatkin saalistavat muiden mukana, eikä yksikään kaupungin asukas sano: "Minä olen sairas." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi. (Jes 33:17-24)

Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Kuin lilja kukkikoon maa, se riemuitkoon, huutakoon ääneen! Sen osaksi tulee Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. Kaikki saavat katsella Herran kunniaa, meidän Jumalamme ihanuutta. Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät." Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. (Jes 35:1-10)

Ihan käsittämätöntä settiä. Suuri Jumala, kiitos kun hallitset vaikka mikä näyttäis miltä.

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. (Job 19:25-29)