Mitä tää on käytännössä, miten uudestisyntyminen tapahtuu? Sen tekee Jumala ihmisessä kun ihminen uskoo Jeesukseen. Jeesus sanoo olevansa tie Isän luokse, eikä sinne pääse muutakun hänen kauttaan (Joh 14:6). Häneen uskomalla.
Jeesus sanoi itsestään muun muassa näin:
"..jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan."
"mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. "
"Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."
"Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta."
Uudestisyntymässä Jumala avaa ihmiselle ikuisuuden. Hän tekee sen ikuisuuden ihmisen sisimpään, palauttamalla ihmisen yhteyteensä. Ihminen jatkaa elämäänsä Jumalansa kanssa ja hänestä riippuvaisena. Elämää, joka ei pääty kuolemaan, vaan jossa kuoleman jälkeen elämä jatkuu ikuisena ilman kyyneliä, kipua ja kuolemaa (Ilm 21).
Jumala tekee sen. Ihminen ei voi uudestisynnyttää itseään, niinkuin Nikodemuskin ihmetteli, että miten vois mennä muka uudestaan kohtuun ja syntyä uudelleen.. Kyse ei ole siitä, vaan Jumalan teosta. Jumala vetää ihmistä puoleensa, Jumala antaa uskon (järjellisestihän ajateltuna tää on ihan kuckuuhommaa..), ja uskon kautta uudestisynnyttää ihmisen. Ihminen itse ei järkeilemällä, ei tekoja tekemällä, ei uskovaisen elämää elämällä kykene saavuttamaan Jumalan valtakuntaa. Tie sinne kulkee ainoastaan luopumalla yrittämisestä, ja uskomalla ainoastaan ansiotta annettuun lahjaan, Jeesukseen. Tässä on kuulkaa omat meriitit tai onnistuminen tai hienosti eläminen aika turhaa. Ei odoteta uudestisynnyttämistä itseltämme saatikka toisilta. Jumalan tekoa alusta loppuun saakka.
Tuosta "lihasta syntynyt on lihaa, ja Hengestä syntynyt henkeä" -jutusta oon aatellu myös niin, että omiin tekemisiin perustuva tai omaan ymmärrykseen nojautuva usko elää "omassa varassaan". Omiin tekemisiin perustuva usko vois aatella, että kun teen näin ja elän näin, niin kelpaan Jumalalle ja saan palkinnoksi armon ja taivaspaikan. Tai että kun rukoilen tarpeeksi ja oikein, Jumala toimii mun kautta. Omaan ymmärrykseen perustuva usko määrittää Jumalan tiettyyn kaavaan ja toimintaan, ja unohtaa oman järkeilynsä yksipuolisuuden suhteessa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jota ei voi laittaa "laatikkoon". Jos usko on meidän lihaan (tekemisen, ymmärtämisen, meistäriippuvaisesti) perustuen syntynyt tai pysyy toiminnassa, se ei oo pelastavaa ja uudestisynnyttävää uskoa. En tiedä voiko noinki rajusti sanoa, mutta sanon kuitenkin, koska Jeesus pelastaa, ja vain uskomalla Jeesukseen saa ikuisen elämän, vain uskomalla Jeesukseen syntyy uudesti. Rajun selkeää. Miten me saadaanki siitä aina ite sitte nii monimutkaista? Annetaan Hengen vaikuttaa meissä ja meidän kautta, uskotaan Jumalan suuruuteen meidän pienten ihmisten elämässä ja elämän kautta, eikä yritetä mestaroida omassa varassamme itseemme ja toimintaamme luottaen yrittäen tehdä Jumalasta vaan meidän naruissa toimiva sätkynukke. Hän on kuitenkin Kaikkivaltias, maan ja taivaan luoja, "for crying out loud!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti