Rakastaminen vapauttaa

1 Johanneksen kirje 3 luku 16 jakeesta eteenpäin

This is how we’ve come to understand and experience love: Christ sacrificed his life for us. This is why we ought to live sacrificially for our fellow believers, and not just be out for ourselves. If you see some brother or sister in need and have the means to do something about it but turn a cold shoulder and do nothing, what happens to God’s love? It disappears. And you made it disappear. 

My dear children, let’s not just talk about love; let’s practice real love. This is the only way we’ll know we’re living truly, living in God’s reality. It’s also the way to shut down debilitating self-criticism, even when there is something to it. For God is greater than our worried hearts and knows more about us than we do ourselves. And friends, once that’s taken care of and we’re no longer accusing or condemning ourselves, we’re bold and free before God! We’re able to stretch our hands out and receive what we asked for because we’re doing what he said, doing what pleases him. Again, this is God’s command: to believe in his personally named Son, Jesus Christ. He told us to love each other, in line with the original command. As we keep his commands, we live deeply and surely in him, and he lives in us. And this is how we experience his deep and abiding presence in us: by the Spirit he gave us.

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?  

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Tuo Message-käännös avas mun ajatuksia asiasta eilen, erityisesti nuo alleviivatut asiat. Jumala kehottaa meitä rakastamaan = auttamaan, palvelemaan pienissä asioissa, tekemään pieniä juttuja -semmosia, mitä Jumala meidän eteen tuo. Ei niitä tarvi ettimällä ettiä ja auttaa jokaista kenen tietää tarviivan apua, siihenhän ei kenenkää aika eikä elämä eikä voimavarat riitä (ts. ei voi maksaa kaikkien nälkäisten ruokia, ei voi vierailla jokaisen vanhuksen luona, ei voi ottaa luokseen asumaan jokaista koditonta jne - saitte pointin?). Voi tehdä sen, minkä siinä hetkessä näkee ja mikä tulee luonnostaan vastaan. Niitäkin tilanteita nimittäin riittää, ja jossei niitä tuu eteen niin turhaa siitäkään sitten stressaa. Antaa Jumalan näyttää. Koska jos elämä menee siihen, että ettimällä ettii ja velvollisuudesta tekee kaikkea rakastamista koko ajan kaikille, nii koko ajan on itsesyytöksessä ettei tee tarpeeksi. Mutta se on ihmeellinen se vaikutus, kun tajuaa tekevänsä tässä hetkessä just sen johdatetun pienen jutun, niin se tuntuu niin vapauttavalta ja "täydemmältä" kun sata velvollisuudesta tehtyä tekoa. On ihan eri vaikutus sillä, suorittaako juttuja sen takia että "näin kuuluu toimia" tai että muut odottaa tai tiedän että näin olis hyvä tehdä, kun sitten, että tekee selkeästi rakkaudesta ja siinä hetkessä joka johdattuu ja eteen tulee. Enkä osaa sanoa tai selittää sitä sen tarkemmin, mutta vain sen johdatetun jutun tehtyään tietää "toteuttaneensa lain" ja on niin riemullinen ja vapaa olo Jumalan edessä. Siinä joutuu=saa olla samaan aikaan myös nöyränä tunnustaen, että se mitä mä inhimillisesti just tein on ihan tosi pientä, mutta Jumala sä voit sen kautta paljon. Ja että se mitä mä just tein on vaan pieni osa sun valtakunnan tehtävää, johdata Isä että kaikki muut tapahtuu sun tahdon mukaan toisten toimesta. Sillon kaikki on enemmän kohdallaan, kun että yrittää tehdä koko Kristusruumiin töitä ja kantaa koko valtakunnan eteenpäinmenon vastuuta omilla harteillaan. Jumalan valtakunta lepää Jumalan harteilla, ja meidän tehtävä on tehdä vain meidän oma osa, joka toteutuu niissä pienissä teoissa mitkä meidän tielle tulee. 

a) sä saat synnit anteeksi Jeesuksen takia, Jumala rakastaa sua ja hyväksyy sut

b) sut on vapautettu elämään ilman taakkoja ja pitääpitääpitää -juttuja, koska a)

c) sut on kutsuttu rakastamaan toisia käytännössä, jotta muutkin voi päästä kokemaan Jumalan rakkautta

d) rakkaus käytännössä on auttamista, tukemista, lohduttamista, pitämistä toista parempana ku itseä, vapauden kunnioittamista

e) Jumala ei oo kutsunu sua pelastamaan ihmisiä, vaan rakastamaan jotta hän voisi pelastaa

f) Jumala haluaa että sä opit rakastamaan, joten saat rauhassa opetella ja tuut oppimaan, koska a) ja b)

:)

Vapauteen Kristus meidät vapautti, joten älkäämme enää astuko orjuuden ikeen alle.

Vapauden varjolla ei saa kuitenkaa olla itsekäs, vaan rakastetaan ja palvellaan toisiamme. Näin toteutetaan Kristuksen laki, ja siinä on lepo elämässä.

Rauhaa toverit <3