Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol 2:6-8, 12-14, 16-28)
Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. (San 3:7)
Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon (San 3:13)
Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. (Jaak 3:13-18)
Noita raamatunkohtia käsiteltiin eilen "linnasolussa". Meillä oli niin hyvät keskustelut, että olin taas ihan ällikällä lyötynä. Onnellinen siitä. Tein äsken noita kohtia kootessani tommosen havainnollistavan kahtiajaottelun. Tai mulle havainnollistavan, oon vähä tämmöne jaottelija :P
Lain noudattaminen ------------ armon varassa
luuloteltu viisaus ------------ todellinen viisaus
sääntöjen asettaminen ------------ vapaus ja vastuu
omatekoinen hurskaus ------------ Jumalan aikaansaama vanhurskaus
laki ------------ rakkaus
ylpeys ------------ nöyryys
kateus ja riidanhalu ------------ rauhan kylväminen
ihmisten käskyt ja opit ------------ Jumalan tahto ja ohjeet
tyydyttää ihmistä ------------ tyydyttää Jumalaa
ihmisten käsitykset asioista ------------ Jumalan periaatteet
vaatimukset ------------ lepo
suoritukset ------------ palkinto
mittaaminen ------------ riittäminen
tuomitseminen -------------- armahtaminen
Me ihmiset asetetaan itellemme ja toisillemme sääntöjä, standardeja, jotta voidaan mitata ja arvioida omaa ja muiden onnistumista. Me voidaan mitata ainoastaan ulkoisia syntejä ja niistä irtipääsemistä, ulkoista hurskautta. Omasta portaikolla etenemisestä voidaan taputtaa itteämme olkapäälle sanoen "hyväminä" ja se ylpeys on se palkinto minkä itselleen siitä saa. Tai sääntöjen noudattamisen onnistumisessa saa kiksit siitä, että toiset ei vielä noudata niin hyvin kuin minä. Minä saan kunniaa, katsokaa kaikki. Ja on jatkuvasti kivuttava korkeammalle, näkyvämmälle paikalle, hienommin saavutuksin. Samalla toisia painaen alas. Ja mikään ei riitä. Se on ihmisen luonne semmonen, mun luonne ainakin. Lokerointi ja mittaaminen ja arviointi. On helpompaa, kun voi laittaa asioita lokeroihin tai portaikolle, niin sitten voi iloita kun on päässyt eteenpäin.
Jeesus käski rakastamaan, ja kun rakastaa niin on täyttänyt kaikki lain käskyt. Rakastamisen määrää tai laatua me ei voida mitata tai arvioida - se nähdään vasta sen tuottamasta hedelmästä. Hedelmä on jotain mikä syntyy rakkauden teon siemenestä, ei jotakin mitä suorituksilla saadaan aikaan. Rakkaus ei pidä itsestään ääntä, se laittaa kohteen itsensä edelle. Rakastaminen itsessään on aika pieniä tekoja, ja rakastamisesta tulee jotain muuta sillon, jos siitä odottaa saavansa palkinnon tai kunniaa. Rakkaus on hiljaista ja pientä, se ei odota eikä vaadi mitään. Se ei katso toisia alaspäin eikä mittaa vertaillen. Rakastaminen nöyryyttää ihmistä joka rakastaa, ja kunnian siitä saa yksin ja ainoastaan Jumala. Ja Jumalassa, rakkaudessa me tiedetään aina olevan tarpeeksi.
Jumalahan kun sitten ei lokeroi. Siellä ollaan kaikki Jeesuksen leima otsassa, rakkauden ja armon sateenvarjon alla, vailla sen kummempaa määritettä kun rakastettu, hyväksytty, armahdettu, pelastettu. Näytti se elämä ulospäin sitten miltä näytti. Saadaan oppia hyväksymään se, että meitä ei mitata kun meitä rakastetaan. Meitä ei arvioida saavutusten tai onnistumisten perusteella, kun ollaan täysin hyväksyttyjä ilman hyviä tekoja. Toki voidaan yrittää olla "minäitte" ja ajatella että minä haluan ansaita sen rakkauden niillä teoilla, mutta IKINÄ ei voida sitä ansaita, koska kuten todettu, niitä portaita sitten kyllä r i i t t ä ä loputtomiin jos kipuamaan ryhtyy. Vois toisaalta ihan hyväksyä senkin tosiasian, että riittää ilmankin ;)? Kun sen oppii hyväksymään, voi lopettaa muidenkin mittaamisen. Hyvähän se olis lopettaa ilman omaa oppimistakin, mutta jossei itse oo kokenut tulevansa rakastetuksi ja armahdetuksi ja riittäväksi ilman suorituksia, on vaikea toisillekaan sitä suoda. Sitäpaitsi, vaikka ihminen ois miten kiinni jumissa ulkoisten syntien kanssa, en voi tietää miten paljon hän tekee rakkauden tekoja. Ja toisaalta ihminen joka ulkoisesti on hurskas, voi olla täysin rakkaudeton toisia kohtaan. Joten mitä vaihtoehtoja meille jää?
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. (Jaak 2:8-13)
Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Gal 5:14)
Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. (Gal 5:6)
Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. (Matt 7:2)
On yhdentekevää, millä portaalla oot menossa, tai miten paljon ihmisten asettamien mittareiden mukaan oot hyvä uskovainen, tai miten vähän oot pystyny lopettaa synnin tekemistä, miten huonosti oot ehtiny käymään seurakunnassa, jos oot Kristuksessa Jeesuksessa. Jos oot antanu elämäsi Hänelle, haluat tehdä hänen tahtonsa (rakastaa ihmisiä, auttaa, tehdä hyvää, olla oikeudenmukainen, rehellinen, pitää toista parempana ku itseä, kunnioittaa, eivalehdella, eiarvostella, ollatekemättäpahaa, kunnioittaa esivaltaa jne.), niin pysy siinä ja keskity tekemään oikeita asioita. Elä keskity ihmisten sääntöihin ja portaisiin, sillo jää rakkaus rakastamatta. Ja siinä vaiheessa kun tajuat, ettet pysty olemaan oikeudenmukainen, rehellinen, pitämään toista parempana, jne... niin oikea paikka on ristin juurella, armosta kiittämässä. Ja Jumala, joka on puhaltanut Henkensä omiinsa, tekee meissä ja meidän kautta enemmän ku voidaan pyytää tai kuvitellakaan.
Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. (Ef 3:14-21)
A i n o a tärkeä on r a k k a u t e n a vaikuttava usko.
Huomaan muuten jankkaavani koko ajan tätä samaa asiaa.
Oon vissiin vähä kovapäinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti