Sanoja ilman lauseita

Aloitan sanoista, kun ei vielä ole lauseita

Yksinäisyys
Yksityisyys

Hiljaisuus
Läsnäolo

Rauha


Tutkiminen, näkeminen, ymmärtäminen
Karsiminen, purkaminen, puhdistautuminen

                                  Yksinkertaisuus

                                  Lepo

                                  Niin. Minä, Heli.


Elämä; tunteminen, kokeminen, aistiminen - hetki
"Tämä pieni maa jalkojen alla, taivas suunnaton päällä pään"

Saaminen, vastaanottaminen.


Arki
Kiireettömyys
  Kohtaaminen
  Keskittyminen
  Keskittäminen


Todellisuus
Totuudellisuus


pienuus - Suuruus
katoavaisuus - Ikuisuus
ihminen - Jumala

ihminen - ihminen

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin ... :)

Rooleista - missä se ihminen on?

Roolit on annettuja, syntyneitä tai otettuja. Luonnollisia tilannekohtaisia ja olosuhdesidonnaisia. On inhimillistä tarkastella ihmistä aina jostain roolista tai suhteesta käsin. Joskus ne roolit asettaa odotuksia ja aiheuttaa pettymyksiä. Sanotaankin, että pettyessään ihminen pettyy käsitykseen tai odotuksiinsa toisesta, ei niinkään välttämättä itse ihmiseen. Miettiessään rooleja ja nähdessään niiden taakse saattaa olla pelottavaa tai surullistakin huomata, ihmisen olevan muutakin kuin se miten on tottunut hänet näkemään. Toisaalta se voi olla vapauttavaa ja ilahduttavaakin nähdä toisin. Kasvattavaa se jokatapauksessa on. Esim. äiti ei olekaan pelkästään äiti, vaan ihminen, työntekijä ja nainen. Tieto lisää tuskaa ja tuska on(-ko?) ainut tie ymmärrykseen. 

Mitä minä sinulle olen? Ystävä, nainen, seurakuntalainen, sisko, teiniohjaaja, vankilalähetti, työkaveri, vaimo, miniä, tuttava, perheellinen, virkamies, seurakuntalainen, tytär, käly? Miltä tuntuu nähdä ihminen eri roolissa? Tai ihmisenä annettujen, syntyneiden ja otettujen roolien yhdistelmänä ja niiden takana? 

Missä se ihminen on? 

Terveisiä Kangasniemeltä, bussissa on tunnelmaa. 

Tulossa..

Hei,

aion palata blogin pariin. Jossain vaiheessa.

Tässä tauon aikana on pohdituttanut muun muassa kysymykset siitä, pystyykö ihminen tekemään valintaa Jumalan puolesta tai vastaan, ja jos pystyy, milloin valinta on riittävällä harkinnalla tehty aikaansaamaan uudestisyntymisen ja pelastumisen, ja milloin taas joku katsoo, ettei todellista valintaa ole tehty eikä pelastustie ole auennut. Mitäs siitä mahtaa sitten seurata, että joku määrittää valinnantekemisen kriteerit? Entä siitä, jos valintaa ei ihminen kykenekään tekemään? Miksi pitää valita, vai pitääkökään, jos pelastus on kuitenkin alusta loppuun Jumalan työtä? Mitkä valinnat on niitä joilla on väliä? Teologihan en ole (vielä?!), mutta ajatuksiahan tässä saa pyöritellä itsekukin vaikkei niin kirjaviisautta olekaan. Ehkä myös joitain ajatuksia luterilaisuudesta ja helluntailaisuudesta kirjoitan, ja siitä, miten eri painotukset on vaikuttaneet muhun ja mun uskoon ja elämännäkemyksiin.

Kunhan kerkiän.

Terveisin,

Rouva Hoo