Vähemmän on enemmän

Kaverin kaa tänään mietittiin, tai lähinnä ilmeisesti mä paasasin aiheesta. TästäKIN aiheesta. Pitäis vissiin paasata vähemmän... 

Less is more. Äsken istuin takapihalla ja kuuntelin iloisen linnun kaunista laulua. Kunnes sitten jotku toiset, eri linnut, alko laulaa yhtä aikaa sen toisen kanssa. Vaikee siinä oli keskittyä kuuntelee ja ihastelee sitä yhtä, kun tyypit huutaa yhteen ääneen kaikki. Mietin siinä sitte, että mitä muita tämmösiä äkkiseltää tulee mielee.

• Jos joka päivä syö ulkona, siitä katoaa ulkonasyömisen ilo. Muistatko, miten siistiä on pukee vähän hienommat vaatteet päälle ja mennä ulos hyvässä seurassa, tilata jotain fancya ja syödä rauhassa? Tai jos aina syö kotona, nii ... samanlailla saattaa menettää ilon syödä ite tehtyä kotiruokaa perheen kanssa omassa rauhassa.
• Jos tosi monena iltana viikossa kattoo elokuvia ja valvoo myöhään, ni saattaa alkaa aamusin väsyttää. Mutta miten ihana onkaa "tylsän" viikon jälkeen juhlistaa perjantaita kattomalla elokuvan hyvässä seurassa herkkuja syöden ja rentoutuen, kun tietää että aamulla saa nukkuu myöhään? Tai sama leffaan menon kanssa.
• Jos joka päivä syö naminami karkkia, niin ... no tästä en oo ihan varma miten tää menee;). Mutta siitä oon varma, että pitkän karkkilakon jälkeen ensimmäinen herkku maistuu n i i i i i n hyvältä.
• Jos on hulluna kavereita, nii on vaikee jakaa aikaansa kaikille, ja luoda jokaiseen yhtä syvällinen, vastavuoroinen ja antoisa ihmissuhde. 
• Jos on paljon seksisuhteita, niin kivalta ja vapaalta se varmaan saattaa tuntuu. Mutta tuntuuko se yks ja tärkein sitten enää yhtään arvokkaalta ja merkitykselliseltä? 
• Jos on hulluna rahaa niin voi ostaa aina kaiken mitä haluaa. Siistiähän se on. Mutta muistatko sen tunteen, kun oot pitkään oottanu, että saat hankittua jotain ja sitten saat sen?
• Mitäs ku aurinko paistaa monen pimeen ja sateisen päivän jälkeen?

Mä vähä väitän, että oli se mikä tahansa mitä on paljon elämässä, niin herkästi sen arvo ja merkitys saattaa kadota. 

Jeesus sanoi tulleensa antamaan meille elämän, yltäkylläisen elämän. Onko yltäkylläinen elämä sitä, että kaikkee on paljon tai edes tarpeeksi, vai sitä, että se mitä on niin on merkityksellistä, tyydyttävää ja tuo iloa? 

Tulin vankilassa uskoon tänään

Hei vaan.

Tulin just vankilasta "solua" pitämässä. Eli pienryhmää, eli keskusteluryhmää, eli kohtaamista, eli oppimista. Tuntu, että toteutui yks mun lempiasioista

"Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan."  (Luuk 24:15)

Puhuttiin armosta ja siitä, miten ihmeessä sen vois käsittää. Puhuttiin synnistä ja siitä, miten ihmeessä sen kanssa vois elää. Mietittiin, miksi silloin kun on tehnyt syntiä, ei tee mieli lukea Raamattua? Mietittiin, miksi tekee mieli väistellä valoa, vaikka samaan aikaan kaipaa pyhyyteen ja tietää, ettei valon väistely auta asiaa (virsi 510 sing-a-long-blogiteksti:P). 

Rakenneltiin ajatuksia, vertauskuvia ja oivallettiin niistä. Alla niistä muutamia. 

Synti on kuin pimeässä huoneessa oleva yksi esine muiden joukossa. Meistä tuntuu, että Raamatun sana on kuin taskulamppu, joka pimeässä osoittaa suoraan syntiin. Mitään muuta ei näykään kun se meidän tekemä synti. Siinä taskulampun valokeilassa yritetään tehdä kaikkemme, jotta sen synnin saisi katoamaan elämästä ja syytöksen poistumaan ja omantunnon puhdistumaan. Siksi ei huvita lukea Sanaa, koska kaikki huomio kiinnittyy siihen miten paljon pahaa ja miten vähän hyvää on tehnyt. Synti ei valokeilasta katoa koskaan ja kamppailu syntiä vastaan ei lopu koskaan. Jatkuva yrittäminen ja epäonnistuminen turhauttaa, ja lopputuloksena on toteamus "ei musta ole tähän".

Jumalan armo on kuitenkin kuin kirkas valo. Se ei ole pimeässä loistava taskulampun keila, vaan kokonaisvaltainen valo. Ihan kun pimeässä huoneessa räppäis kaikki valot päälle. Jumala näkee sen meidän synnin, mutta Jeesuksen ristintyön takia sillä ei ole merkitystä. Synti on paljastettuna, todellisuutta. Mutta silti se on vain yhtenä asiana siellä huoneessa, elämässä, jossa kaikki asiat on valossa. Elämässä, joka kokonaisuudessaan kuuluu Jumalalle. Valossa synnillä ei ole valtaa, koska synti ei ole huomion keskipisteenä. Valossa on vapaus elää ja nauttia hyvistä asioista. Armon valossa on mahdollisuus keskittyä hyviin asioihin kamppailun sijaan, ja näin synti vähitellen jää elämästä pois. Haalistuu, poistuu, katoaa. Ei kaikki, mutta mitä sitten. Silti on valot päällä.

Toinen esimerkki oli jatkuva suihkun alla olo. Jeesuksen veren pesussa. Kuulostaa "asiaan vihkiytymättömien" korvaan varmaan naurettavalta, mutta totta se on. Jeesus on kuolemallaan, vuodattamalla verensä pessyt meistä synnin mukanaan tuoman tuomion pois, ja pesee jatkuvasti, kun eletään siitä totuudesta, että Jeesuksen takia kelvataan Jumalalle, vaikka syntiä tehtäiskin. Otetaan esimerkki: tyyppi on päättäny lukea joka ilta Raamattua. Yhtenä ja kahtena iltana ei jaksais millään, ja lukemiset jää. Seurauksena huono omatunto että on laiminlyöny suunnitelman ja seurauksena syytös. Jos tyyppi onkin koko ajan siellä suihkun alla, niin mitä sitten vaikkei jonain päivänä jaksanukkaa lukea Raamattua. Se ei poista sitä tosiasiaa, että Jeesus on kuollut syntien takia ja jatkuvasti oot puhdas ja kelpaat Jumalalle. "Veren vihmominen"han perustuu siihen, että vanhantestamentin aikaan syntien sovittamiseksi uhrattiin eläimiä, ja näiden virheettömien esikoiseläinten verta vihmomalla saatiin synnit anteeksi. Jeesus, synnitön ja virheetön esikoinen, antoi elämänsä meidän syntien takia, ja mitään vastaavaa uhrisovitusvihmontamenettelyjä ja toimenpiteitä ei enää tarvita. Vain usko Jeesukseen. Tää tausta-ajatuksena tähän. Mutta että jatkuvassa suihkussa saadaa olla, eikä huomio tarvi olla synnissä tai puutteissa, vaan Jeesuksen sovitustyössä.

AIJJET kuulkaa. Miehet siellä evankelioi meikäläisen niin, että voin sanoa tulleeni taas vankilassa uskoon. Pääsen samaan kastiin monien vanhempien vankilalähettien kanssa, linnassa tulin minäkin uskoon ja monesti ;) Ja joo, voin myöntää olevani linnauskossa: uskon, että Jumala armahtaa, puhuttelee, herättää ja rakastaa vankeja ja siksi haluun elämää heidän kanssa jakaa. Että miten nokkelasti oivallettu, termit ja kaikki on kohillaan. 

Mähän oon väsyny ja höpöhöpö, 

mutta asiaa tuo kaikki kuitenki oli. 

Uskovaisena uskon, että jos minä noista

oon saanu irti, niin en voi olla niin all by mysee-e-eeelf,

etteikö joku muukin niistä innostuisi. 

Mä innostun nyt seuraavaksi nukkumaanmenosta, 

tai ainakin yritän.

Ennenku lapasesta taas lähtee.

Noin iloinen olen --> :D

Varastettukin on tallessa, mutta väärässä paikassa

Kollega tuolla huokailee löytyneen kukkaron takia kiitosta. Mäkin huokailin sen kanssa, ja samalla aloin pyörittelemään lausetta "kaikki löytyy  mitä ei oo varastettu".. Pika-ajatus tästä töiden etenemistä odotellessa.

Kaikki lopulta jossain vaiheessa, mitä ei oo varastettu. Se mikä on hukassa, löytyy lopulta. Varastettukin on tallessa, mutta vaan väärässä paikassa. Varas on vienyt sen mikä on toisen omistuksessa ja toisen käyttöön tarkotettu. Joissain asioissa varas varastaa  saadakseen aikaan jotain muuta kun sitä mikä oli alunperin tarkoitus tai sitten ihan vaan tuhotakseen. Kun varastettu tai hukassa ollut asia löytyy, se palautuu taas takaisin alkuperäiselle omistajalleen ja hänen käyttöönsä.

Saatana on tullut varastamaan sen, mikä on Jumalan omistuksessa ja käyttöön tarkoitettu. Sut ja sun elämän. Jeesus sen sijaan on tullut palauttamaan sut Jumalan omistukseen ja mahdollistamaan sen, että sun elämä on oikeassa paikassa ja oikeassa käytössä. Antamaan sen oikean merkityksen. Jeesus on tullut, jotta meillä olis yltäkylläisyys ja elämä. Jotta me eksyneet ja väärään paikkaan viedyt, vääriä tarkoitusperiä palvelevat ihmiset tultais palautetuksi oikeaan paikkaan, elämään Jumalalle ja Jumalan antamaa elämää. Jeesus on tullut etsimään sen, joka on hukassa tai kadonnut tai varastettu. Tiedä, että vaikka oisit missä hukassa oot Jumalalle rakas, Jumalalla tallessa mutta vaan väärässä paikassa. Suostu löydettäväksi ja iloitse siitä, että sut on löydetty tarkotusta varten.

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan. Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.'  Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." (Luuk 15:1-10)

Kukkaron löytymisen kunniaksi Kollega suihkautti hajuvettä ja mä join kupin kahvia :) kyllä nyt taas kelpaa ja ilo virtaa.

Suklaalammas ja kaivinkone pääsi kuvaan muutenvaan :)

Pienistä isoja ihmeitä

Kuuntelin pappi Koistisen puhetta tänään, aiheena Paavalin efesolaiskirjeessä kuvailema kristityn Jumalan taisteluvarustus. Pappi alusti opetusta kertomalla Paavalin vankeusajasta ja siitä, miten tämä oli varmasti pitkään seuraillut häntä vartioivien roomalaisten sotilaiden sota-asun päälle pukemista ja miten hän varmaankin tästä syystä oli saanut idean vertauskuvasta. Tiedä tuosta oliko seurannut vai ei, mutta herättipä minussa mukavan ajatuksen.

Todennäköisesti Paavali oli innostunut tuosta havaitsemastaan vertauskuvasta, ja halusi jakaa oivalluksensa myös muille ja kirjoitti sen kirjeeseensä Efeson seurakunnalle. En tiedä oliko Paavali kokenut Jumalan suurta puhuttelua asiassa ja tajunnut kirjoittavansa ja oivaltaneensa nyt jotakin tosi merkittävää. Jos ja kun Jumalan käänteisperiaatteellinen ajattelu on ollut toiminnassa jo Paavalinkin aikaan ja hänen kohdallaan, niin todennäköisesti ei. Ainakaan sitä hän tuskin osasi kuvitella, että kirje jonain päivänä päätyisi Jeesuksen seuraajien Pyhään kirjaan. Tai että oivaltamaansa vertausta luettaisiin 469 kielellä ympäri maailman. Tai että sitä vielä melkein 2000 vuotta myöhemmin käydään läpi Toivakan helluntaiseurakunnan vankilalähetyspäivillä. Melkein alkaa naurattaa koko ajatus. Mahtaa Paavaliakin naurattaa :D.

Äkkiseltään sen hoksaaminen, ettei Paavali nyt varmaan ollutkaan asiassa niin hullun tietoinen että kirjottaa jotakin erityisen pyhää tekstiä, teki Raamatusta kovin inhimillisen kirjan mikä ehkä hämmensi. Mutta sitten seuraava ajatus siitä oli kuitenkin se, että tekstien inhimillisyyden kautta korostuu entisestään Jumalan suuruus ja voima niiden tekstien takana. Jumala on tehnyt ihmeellisiä asioita niiden kirjotusten kautta, joiden syntymiseen hän on itse vaikuttanut. Niinkuin tässä taisteluvarustusvertauksessakin. Uskon, että Jumala on ohjannut Paavalin ajatuksia ja huomiota, ja vaikuttanut oivalluksen syntymiseen. Ilman Jumalan vaikuttamaa rohkeutta, näkökykyä ja iloa Paavali tuskin olisi tullut kirjoittaneeksi sitä ylös. Jos Jumala ei olis kohdannu Paavalia Damaskoksen tiellä eikä Paavali olisi alkanut julistamaan Jeesusta, ei olisi Efeson seurakuntaa kelle kirjoittaa. Itse kirjeessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, eikä Paavalin oivalluksessa tai sanoissa joita hän käytti, vaan sen ihmeellisyyden tekee Jumala. Jumala kaiken takana, joka on Henkensä kautta vaikuttanu ihmisissä ideoita ja oivalluksia, tahtomista ja tekemistä.

Pyhä henki vaikuttaa meissäkin. Epäilemällä jatkuvasti itteä ja sitä onko vai eikö ole jumalallista tämä tai tuo ajattelu, niin on epäuskoinen Pyhää henkeä kohtaan. Tai en tiiä voiko noin sanoo, mutta voi se olla noinkin. Jumala puhuu ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta se mitä me hoksataan ja oivalletaan muuta, niin samalla tavalla se on Jumalan vaikuttamaa, ellei se ole vastakkainen niille periaatteille mitä hän Sanassaan on antanut. Eikö se näin ole? Joten, relaaaaaa. Nauti, innostu, innosta, iloitse, rohkaise, jaa. Relataan kaikki. :D

Saarnaaja

Pitkästä (liian?) aikaa pysähdyin taas Saarnaajan kirjan kohdalle. Ei sillä, että niin hirveästi olisin Raamattua tässä lukenut ja aina hypännyt yli, pikemmin päin vastoin. Ollut kaikkea muuta. Nyt kuitenkin pysähdyin. 

Luin kirjan läpi ja taas sama efekti kun ennenkin: oh miten hiljasta, varmaa, nöyrää, realistista viisautta ja näkökulmia Kuningas Salomon nimiin onkaan laitettu. Tämän lukemiskerran tuloksena kirjoitin kirjan nimen päälle CAPSeilla NO STRESS. Saarnaajan lopputulos viisauden etsinnässään on "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!". Tuo turhuuden hokeminen on aina mua ärsyttänyt, koska asiat joiden Saarnaaja väittää olevan turhuutta, on kuitenkin tärkeitä ja tuo sana on ollut loukkauksena niille. Herkkänahkainen kun olen ;). No, tuon turhuuden jos kääntää, kuten kääntää voi, ohikiitävyydeksi tai henkäykseksi, tulee ehkä pointti paremmin esille. Ainakin mulle. 

Saarnaajaa tuntuu puhuttelevan ja hää haluaa meidänkin muistavan ihmisen pienuuden verrattuna Jumalan suuruuteen. 

"Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä." 8:16-17 

"Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt? Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." 7:13-14 

"Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo." 11:5 

"Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." 3:11.

Tottahan tämä on, jonka jokainen elämää elänyt voi todeta itsekin jos rehellisesti asioita tutkii. Jumalasta me voidaan tietää loppupeleissä vain aika vähän. Jos luullaankin pystyvämme ymmärtämään Jumalan suunnitelmia, asioiden merkityksiä isommassa mittakaavassa ja muodostamaan järkeä elämän koetulle mielettömyydelle, niin se on yks tuulenhenkäys joka saa aikaan tapahtumien vyöryn jolla meidän kaikki järjen päätelmät ja käsitykset haihtuu tuulena ilmaan. 

Saarnaaja yritti löytää mielekkyyttä elämästä, jonka epävarmuutta ei voi hallita, ja joka ihmisen omista yrityksistä huolimatta kaikkien kohdalla johtaa samaan päämäärään, kuolemaan. Mitä järkeä tässä sitten on mitään yrittää? Kaikella on määräaikansa, ja kaikki elämän haasteet kohtaavat jokaista ihmistä, niin hyvää kuin pahaa, niin hurskasta kuin syntistäkin. Miten monesti sitä on ihmisten, hurskaidenkin elämät muuttuneet silmänräpäyksessä ja jäljelle jäänyt vain mielettömyyden tunne ja tuhannet kysymykset.

 "Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen -- suoraa päätä vainajien joukkoon!" 9:1-3 

Lapsi saattaa menehtyä, puoliso saattaa sairastua vakavasti, tulvat vievät monien vuosikymmenien aikana kotia varten tehdyn työn, firmat kaatuu ja työpaikat menee. Jos kuvittelee elävänsä elämältä suojassa siten, etteivät nämä asiat voisi koskea itseä, elää tyhmästi ja todennäköisesti kaatuu hyvin korkealta ja syviin vesiin elämän haasteiden osuessa omalle kohdalle. "Ihmistä painaa kiusaava taakka: hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eikä miten se tapahtuu -", toteaa Saarnaaja. Mitä järkeä on sitten uskoa Jumalaan ja pyrkiä elämään hänen tahtonsa mukaan, jos vaikuttaa siltä, ettei Jumala tältä kaikelta pysty tai halua suojella? 

Saarnaaja toteaa pohdiskelujensa keskellä monenmoista. Niin elämän hyvät kun huonotkin asiat on Jumalan kädessä. Jumala antaa kummatkin, ja kaikella sillä on vaikutusta meidän ihmisten elämään. Jumala valmistaa elämän haasteidenkin keskellä paikkoja, joissa saa iloita ja asioita joista voi nauttia. Ja me saadaan nauttia, itseasiassa se on meidän tehtävä nauttia elämästä. Jumala ei hänen tahtonsa täyttämiseen pyrkiviäkään poista maailman olosuhteista, mutta lupaa antaa kaiken keskellä iloa. Viisaus, joka elämän haasteissakin karttuu, saa elämän arkipäiväiset asiat vaikuttamaan merkityksellisiltä.

 "Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo." 8:12b-13

"Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi? Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa." 7:16-18

"Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta." 9:10

 "Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle."12:9

"Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä." 9:9

"Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt." 3:12-15

Jumala hallitsee viime kädessä kaikkea, sitäkin mitä meidän ymmärrys ei riitä käsittämään. Se jotenkin tekee siitä luotettavuudesta vielä vahvempaa; ei tarvi luottaa siihen onko käsittänyt Jumalan tarkoitukset oikein, tai että Jumala olisi jotenki rajoittunu meidän käsityksiin, tai että kun ei saada kysymyksiin vastauksia niin se tarkottaa että niissä asioissa Jumala varmasti on jotenkin epäilyttävä. Ei, Jumala on jotain vielä suurempaa. Ymmärrystä ylempi. Mulle se lisää luotettavuutta, en tiedä susta. Toki siellä luottamuksen taustalla täytyy olla ymmärrys ja usko siihen, että Jumala on hyvä ja vaikuttaa hyviä asioita huonoilta näyttävien asioidenkin kautta. En tiedä miksi mä uskon että Jumala on hyvä. Ehkä se liittyy siihen kokemukseen, että Jumala on mun elämässä huonojen ja järjettömien asioidenkin kautta kuitenkin vaikuttanut hyvää ja pitänyt huolen. 

Muistuttakoon Saarnaajan viisaudet meitä relaamaan, nauttimaan elämästä ilman jumiutumista siihen, että tää ois niin vaikeeta ja järjetöntä ja mieletöntä. Tää on, mutta Jumala on suurempi, ja on valmistanu meille ikuisen elämän kanssaan. Siellä elämässä ei oo järjettömyyttä. Tai vaikka oiskin, ni mitä sitte. Jos Jumala on siellä meidän kanssa, se kaikki on hyvää. 

"Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." 12:13-14

Pitää vissiin tehdä joku "lue Saarnaaja kerran kuussa"-missio, niin pysyy paperit järjestyksessä ja asiat oikeilla tolillaan. Jumala on suuri ja "ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin" ;) Nautinpa elämästä sitten sellaisenaan kun se on ja tulee. Kiitos nam.

Hän antaa kasvun

"mut nöyränä kohti Jumalaa 

se saa kaiken kasvamaan minkä kasvaa pitää"

Puhuttiin yhden ystävän kanssa haaveista ja siitä miten välillä "haaveet kaaa-tuuu, niitä nousemaan en saaa" - ja mitä mä sittenteen kunnekaatuu?! Ni sitte tuli esille toi ylläoleva lause. Ja jäin sitä sitte miettimää. Yllättäen :) 

Paavali puhuu Korinttilaiskirjeessä siitä, miten hän kylvi siemenen ja Apollos kasteli, mutta se ketä on kiittäminen kasvusta, on Jumala. Hän antaa kasvun. Toki tässä viitataan evankeliumin leviämiseen ja siihen, miten meidän osa on toimia kunkin paikallamme muistaen, että Jumala on se kuka pohjimmiltaan kaiken hyvän edistyksen saa aikaan. Emmeme. Tuo on hyvä muistaa tuokin.

Mutta se mitä mä tästä jäin miettimään, on sitä, millanen osuus meillä on unelmien tavoittelussa. Jumala järjestää meidän elämän, right? Jumala vaikuttaa, että kaikki asiat järjestyy hyvin. Kyllä. Mutta mikä on meidän oma osa? Tehdä jotain, tehdä asioita siihen suuntaan, että unelmat voi toteutua. Jumala saa meidän tekojen kautta aikaan unelmien toteutumisen, jos ne on hänen mielensä mukaisia. Meillä on oikeus haaveilla ja suunnitella, ja oikeastaan meidän tuleekin tehdä niin. Ilman haaveita ei ole tavoitteita, ja me jäädään paikallemme eikä tapahdu minkäänsuuntaista liikettä. Jumala ei voi tehdä asioita meidän puolesta. Meidän tulee ottaa askelia, kokeilla suuntia, olla rohkeita toimia, kuunnellen sitä hiljaista ääntä sisimmässämme. Jos hiljaista ääntä on vaikea tunnistaa, niin ei hätää; Jumala osaa ja pystyy kyllä ohjata meitä siten että asiat menee oikeaan suuntaan vaikkei kuultaiskaa mitään, jos vaan halutaan olla ohjattavana. Meidän tulee joskus tehdä virheitäkin. Kaikki meidän kokemat epäonnistumiset tai huonolta tuntuvat valinnat ei oo välttämättä Jumalan mielestä virheitä. Jos vilpittömästi etitään Jumalan tahtoa, ja Häneen luottaen valitaan jotain, ja jos sen jälkeen todetaan että ei tää toimikaan, ni onko se sillon virhe? Musta ei. Selkeesti virheitähän on kyllä ne, mitkä on syntiä Raamatun mukaan, kuten mm. rakkaudettomuus, itsekkyys, ylpeys jne.ja noista motiiveista kumpuavat teot. Mutta ei kaikki "ei tää ollutkaan hyvä juttu" -asiat ole epäonnistumisia tai virheitä. "Kaikki koituu niiden parhaaksi, ketkä rakastavat Jumalaa" sanotaan roomalaiskirjeessä. Jumala tekee sen. Joten relax, ja katse Jumalaa kohti toivossa ja rohkeudessa.

Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata. Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo. Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla. (Saarn 11:4-6)

Joskus se kyllä nöyrryttää saada (joutua?) myöntää, että ehkä se mitä kuvittelin olevan just ja näin, ei olekaan niin. Mutta ei se tarkoita, ettäkö nyt hirvee maailman suurin moka on tullu tehtyä ja on toimittu niinpäinvastoin Jumalan tahtoa kun vaan olla ja voi. Eri asia on, ollaanko me valmiita nöyrtymään ja toteamaan, että ähjei, Jumala on kuitenki suurempi ku tää mun ajatus ja käsitys, ja Hän tietää mua paremmin? No ei oo helppoa se, emminä sitä väitä. Jumala ei kuitenkaan suostu meidän ohjailtavaksi, eikä halua että me rajoitutaan johonkin tiettyyn käsitykseen Hänestä. Tai näin mä oon sen asian elämässäni kokenu tähän asti. Niinkuin Samu viimekertasessa opetuksessaan totesi, että osoitus Elävästä Jumalasta on se, että hän yllättää. Minäkin, joka oon ehkä tositositurvallisuushakuinen ihminen, nii hymyillen mietin, että nii, Jumala on mahtava kun siitä ei koskaan tiedä. Sen vaan tietää, että se mitä Jumala tekee, on hyvää. Jumala on hyvä, mutta ei ennalta-arvattavissa. Siltikään Hän ei oo pelottavalla tavalla arvaamaton tyyliin "hähää vedän sulta maton alta". Tunneksä luotettavan ja turvallisen Jumalan, jonka yllätyksiin voit suhtautua odottavasti, ja kuka vaikeissakin hetkissä kuitenkin pitää homman näpissä? Vai onko sun Jumala hähää-tyyppi, joka säikyttelee nurkan takaa ja jättää sut pulaan katsoen miten selviät vai selviätkö ollenkaan ja on ihan että dou-mitenSäEtTajuu? 

Mä oon saanu oppia Jumalan rakastavasta huolenpidosta ja johdatuksesta just tollasten asioiden kautta mitä tuossa edellä kuvasin. Oon luullu tehneeni isoja mokia ja kuulleeni Jumalan ohjauksen ihan päin honkia. Ihan selkeitä mokiakin oon tehny se on selvä, ihan väärillä motiiveilla ja vastoin sitä minkä oon sisimmässä kokenu oikeaksi. Onneksi Jumala on antanut anteeksi, vaikka mokien seuraukset oonki joutunu ihan ite kantaa. Mutta sillonkin kun oon vilpittömästi luullu uskovani ymmärtäneeni asiat oikein ja luullu toimivani siten miten Jumala haluaa, niin ei kaikki ookaan silti menny niinku mä luulin että ne menis. Enää en kuitenkaa aattele tehneeni virheitä tai epäonnistuneeni niissä asioissa. Jumala vaan oli suurempi kun mun ajatus, ja se riittää. Kummallista on se, miten Jumala niiden kautta on opettanu luottamaan Hänen rakkauteensa. Jumala ei oo tyyppi, joka vetelee mattoja alta ja oottaa millon me tehdään virheitä, vaan paljon rakastavampi, hellempi, suojelevampi ja turvallisempi kun me voidaan kuvitellakaan.

Kuvasin kerran tämmösen.
Riittävä määrä umpikujia näyttää aikaansaavan kauniin kuvion.
Luulen, että ällö puumato couldn't see that coming.

Mistäs mä tähän nyt tulin... ai niin se kasvu. Niin, Jumala tekee meissä ja meidän kautta sen, että me kasvetaan. Meidän ei tarvi ressata vääristä valinnoista ja virheistä ja epäonnistumisista, jos halutaan elää Jumalan mielen mukaista elämää. Me kylvetään ja kastellaan elämämme asioita sen mukaan, mikä meistä tuntuu luontevalta (tarkotan kiinnostukset, osaaminen, kyvyt) ja Jumalan eessä vilpittömästi oikeelta, ja Jumala kasvattaa meidän elämässä asioita mitä hän hyvyydessään haluaa. Eikä se kasvu välttämättä aina het näy edes. Se on siellä jossain salassa maan alla ennenku sen aika on tulla näkyviin. Kuitenkin hienoa on myös se, että sen kautta, että luotetaan Jumalan hyvyyteen yli meidän omien ymmärrysten ja käsitysten, ja halutaan tehdä hänen tahtonsa silloinkin kun ei kaikkea ymmärretä, me toteutetaan Jumalan toivetta rakastaa häntä. Luulen, että siitä ja silloin meidän ilo tulee täydelliseksi.

Nnnno. Nyt tuli tämmöne mieteryöppy. Varsinainen rönsylilja tai joku. Luen huomenna ja totean ettei tuosnytollu taas mitn järkeä. Tai sitten oli, sen näkee huomenna :) Kivaa onse, että Jumala antaa omilleen heidän nukkuessaankin - joten ei muutaku vastaanottamaan zZzZZ. <3 höpöksmeni.

Ole totta

Preussin kuninkaasta Fredrik Suuresta kerrotaan seuraavaa tarinaa. Hän oli tarkastamassa erästä vankilaa Berliinissä. Kun kuningas käveli kahlittujen miesten joukon läpi, he vaipuivat hänen jalkoihinsa vakuuttaen viattomuuttaan. He väittivät olevansa väärin perustein tuomittuja, hyveellisen elämän esikuvia, viattomia kaikkiin rikoksiin. Vain yksi mies ei tehnyt nii. Fredrik kutsui häntä: "Vanki, miksi olette täällä?"

"Ryöstin miehen, teidän majesteettinne."

"Ja olette syyllinen."

"Niin, teidän majesteettinne."

Fredrik kutsui vartijan paikalle. Osoittaen tunnustanutta miestä hän sanoi: "Vapauttakaa tämä mies välittömästi. En salli tätä lurjusta pidettävän täällä, sillä hän saattaa turmella kaikki nämä muut hienot, hyveelliset ja viattomat miehet."

(Mark Buchanan: Kesytetty Jumala) 

Ehkä tästä vähän kuin jatkoa rehellisyys-aiheeseen. Rehellisyys on sen tuomista esille, mikä sillä hetkellä on totta. Totta oleminen mahdollistaa asioiden oikean tarkastelun, ja sen kautta muutoksen. Jos elää valheessa itselleen ja toisille, ei ikinä tule kohdatuksi omana itsenään tai tule autetuksi niissä asioissa, jotka on peitetty valheella. Silloin muutos ei ole mahdollinen. Valheella peittäminen evää myös toisilta mahdollisuuden tuntea ja kohdata minut omana itsenäni.

Jeesus sanoi, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, eikä hän ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.  Uskalla olla rehellinen, olla totta. Itsellesi, muille ja Jumalalle. Anna Jeesuksen osoittaa kutsunsa sinulle, ja vastaa siihen.



Eedenistä itään

Olihan hyvä elokuva, Steinbeckin novellista tehty Eedenistä itään (1955) 
Cal ja Aron, veljekset. Jälkimmäinen näistä "kunnollinen" ja Calia kukaan ei oikein ymmärtänyt. Halusi hyvää, mutta aina veljensä teki kaiken paremmin ja sai kiitosta. Kerran kun isällään meni hermot,  käytiin allaoleva keskustelu.

Cal:  "You're right. I am bad. I knew that for a long time."  

Mr. Trask: "I didn't mean that, Cal. I spoke in anger."

Cal: "Well, it's true. Aron's the good one. I guess there's just a certain amount of good and bad you get from your parents and I just got the bad."

 Mr. Trask: "That's not true. Cal, listen to me. You can make of yourself anything you want. It's up to you. A man has a choice. That's where he's different from an animal."

Cal yritti, mutta. 
Erinäisten vaiheiden jälkeen Calin puolesta puhuttiin isälle näin

"Mr. Trask, it's awful not to be loved. It's the worst thing in the world. Don't ask me - even if you could - how I know that. I just know it. It makes you mean, and violent, and cruel. And that's the way Cal has always felt, Mr. Trask. All his life! Maybe you didn't mean it that way - but it's true. You never gave him your love. You never asked for his. You never asked him for one thing. But you must give him some sign, Mr. Trask, some sign that you love him... or he'll never be a man. All his life he'll feel guilty and alone unless you release him. " 

 Rakkaudettomuus oli luonut Calille semmosen merkityksettömyyden tunteen, minkä takia hän oli ensin yrittäny hankkia rakkautta keinolla millä hyvänsä, mutta lopulta heitti hanskat tiskiin. 

Cal: "I've been jealous all my life. Jealous, I couldn't even stand it. Tonight, I even tried to buy your love, but now I don't want it anymore... I can't use it anymore. I don't want any kind of love anymore. It doesn't pay off." 

Ja tuon jälkeen ei enää millään eikä kenelläkään ollut mitään väliä. Onneksi ainakin Calin kohdalla asia taisi loppupeleissä kääntyä ihan hyväksi. 

No, voitte kuvitella miten löysin tästä kaikkee tärkeää.

Mutta  ei niitä nyt tähän.

Muutakun jo kouluaikoina tallettamani ajatus, 

jonka merkityksellisyyttä en silloin vielä osannut aavistaakaan...

Love cannot be expected from those

who have never known it.

But it can be given to them.

(Avo Üprus)

********************

No okei, Cal oli James Dean. Mä niin ymmärrän sen ajan naisia...
Mut oli se leffa muutenkin hyvä, niiku sanoin ;)

 

Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten

Jeremialle tuli tämä Herran sana: "Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle."Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
"Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni." (Jer.18:1-6)

Herra tee meistä uusia. Murra, kokoa ja muotoile. Järjestä asiat, elämät, ajatukset. Ohjaa oikealle tielle, anna jalkoihin voima, pue kunnon kengät kulkea. Tartu ojennettuun käteen, purista lujasti. Rakasta sydän pehmeäksi, auta näkemään hyvin. Tee menneisyydestä viisaaksi, heikkouteen anna sun voima. Tee se ihmisille, avioliitoille, seurakunnalle. 
Tee mulle.

Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.

Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille. 

Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus