Hän antaa kasvun

"mut nöyränä kohti Jumalaa 

se saa kaiken kasvamaan minkä kasvaa pitää"

Puhuttiin yhden ystävän kanssa haaveista ja siitä miten välillä "haaveet kaaa-tuuu, niitä nousemaan en saaa" - ja mitä mä sittenteen kunnekaatuu?! Ni sitte tuli esille toi ylläoleva lause. Ja jäin sitä sitte miettimää. Yllättäen :) 

Paavali puhuu Korinttilaiskirjeessä siitä, miten hän kylvi siemenen ja Apollos kasteli, mutta se ketä on kiittäminen kasvusta, on Jumala. Hän antaa kasvun. Toki tässä viitataan evankeliumin leviämiseen ja siihen, miten meidän osa on toimia kunkin paikallamme muistaen, että Jumala on se kuka pohjimmiltaan kaiken hyvän edistyksen saa aikaan. Emmeme. Tuo on hyvä muistaa tuokin.

Mutta se mitä mä tästä jäin miettimään, on sitä, millanen osuus meillä on unelmien tavoittelussa. Jumala järjestää meidän elämän, right? Jumala vaikuttaa, että kaikki asiat järjestyy hyvin. Kyllä. Mutta mikä on meidän oma osa? Tehdä jotain, tehdä asioita siihen suuntaan, että unelmat voi toteutua. Jumala saa meidän tekojen kautta aikaan unelmien toteutumisen, jos ne on hänen mielensä mukaisia. Meillä on oikeus haaveilla ja suunnitella, ja oikeastaan meidän tuleekin tehdä niin. Ilman haaveita ei ole tavoitteita, ja me jäädään paikallemme eikä tapahdu minkäänsuuntaista liikettä. Jumala ei voi tehdä asioita meidän puolesta. Meidän tulee ottaa askelia, kokeilla suuntia, olla rohkeita toimia, kuunnellen sitä hiljaista ääntä sisimmässämme. Jos hiljaista ääntä on vaikea tunnistaa, niin ei hätää; Jumala osaa ja pystyy kyllä ohjata meitä siten että asiat menee oikeaan suuntaan vaikkei kuultaiskaa mitään, jos vaan halutaan olla ohjattavana. Meidän tulee joskus tehdä virheitäkin. Kaikki meidän kokemat epäonnistumiset tai huonolta tuntuvat valinnat ei oo välttämättä Jumalan mielestä virheitä. Jos vilpittömästi etitään Jumalan tahtoa, ja Häneen luottaen valitaan jotain, ja jos sen jälkeen todetaan että ei tää toimikaan, ni onko se sillon virhe? Musta ei. Selkeesti virheitähän on kyllä ne, mitkä on syntiä Raamatun mukaan, kuten mm. rakkaudettomuus, itsekkyys, ylpeys jne.ja noista motiiveista kumpuavat teot. Mutta ei kaikki "ei tää ollutkaan hyvä juttu" -asiat ole epäonnistumisia tai virheitä. "Kaikki koituu niiden parhaaksi, ketkä rakastavat Jumalaa" sanotaan roomalaiskirjeessä. Jumala tekee sen. Joten relax, ja katse Jumalaa kohti toivossa ja rohkeudessa.

Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata. Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo. Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla. (Saarn 11:4-6)

Joskus se kyllä nöyrryttää saada (joutua?) myöntää, että ehkä se mitä kuvittelin olevan just ja näin, ei olekaan niin. Mutta ei se tarkoita, ettäkö nyt hirvee maailman suurin moka on tullu tehtyä ja on toimittu niinpäinvastoin Jumalan tahtoa kun vaan olla ja voi. Eri asia on, ollaanko me valmiita nöyrtymään ja toteamaan, että ähjei, Jumala on kuitenki suurempi ku tää mun ajatus ja käsitys, ja Hän tietää mua paremmin? No ei oo helppoa se, emminä sitä väitä. Jumala ei kuitenkaan suostu meidän ohjailtavaksi, eikä halua että me rajoitutaan johonkin tiettyyn käsitykseen Hänestä. Tai näin mä oon sen asian elämässäni kokenu tähän asti. Niinkuin Samu viimekertasessa opetuksessaan totesi, että osoitus Elävästä Jumalasta on se, että hän yllättää. Minäkin, joka oon ehkä tositositurvallisuushakuinen ihminen, nii hymyillen mietin, että nii, Jumala on mahtava kun siitä ei koskaan tiedä. Sen vaan tietää, että se mitä Jumala tekee, on hyvää. Jumala on hyvä, mutta ei ennalta-arvattavissa. Siltikään Hän ei oo pelottavalla tavalla arvaamaton tyyliin "hähää vedän sulta maton alta". Tunneksä luotettavan ja turvallisen Jumalan, jonka yllätyksiin voit suhtautua odottavasti, ja kuka vaikeissakin hetkissä kuitenkin pitää homman näpissä? Vai onko sun Jumala hähää-tyyppi, joka säikyttelee nurkan takaa ja jättää sut pulaan katsoen miten selviät vai selviätkö ollenkaan ja on ihan että dou-mitenSäEtTajuu? 

Mä oon saanu oppia Jumalan rakastavasta huolenpidosta ja johdatuksesta just tollasten asioiden kautta mitä tuossa edellä kuvasin. Oon luullu tehneeni isoja mokia ja kuulleeni Jumalan ohjauksen ihan päin honkia. Ihan selkeitä mokiakin oon tehny se on selvä, ihan väärillä motiiveilla ja vastoin sitä minkä oon sisimmässä kokenu oikeaksi. Onneksi Jumala on antanut anteeksi, vaikka mokien seuraukset oonki joutunu ihan ite kantaa. Mutta sillonkin kun oon vilpittömästi luullu uskovani ymmärtäneeni asiat oikein ja luullu toimivani siten miten Jumala haluaa, niin ei kaikki ookaan silti menny niinku mä luulin että ne menis. Enää en kuitenkaa aattele tehneeni virheitä tai epäonnistuneeni niissä asioissa. Jumala vaan oli suurempi kun mun ajatus, ja se riittää. Kummallista on se, miten Jumala niiden kautta on opettanu luottamaan Hänen rakkauteensa. Jumala ei oo tyyppi, joka vetelee mattoja alta ja oottaa millon me tehdään virheitä, vaan paljon rakastavampi, hellempi, suojelevampi ja turvallisempi kun me voidaan kuvitellakaan.

Kuvasin kerran tämmösen.
Riittävä määrä umpikujia näyttää aikaansaavan kauniin kuvion.
Luulen, että ällö puumato couldn't see that coming.

Mistäs mä tähän nyt tulin... ai niin se kasvu. Niin, Jumala tekee meissä ja meidän kautta sen, että me kasvetaan. Meidän ei tarvi ressata vääristä valinnoista ja virheistä ja epäonnistumisista, jos halutaan elää Jumalan mielen mukaista elämää. Me kylvetään ja kastellaan elämämme asioita sen mukaan, mikä meistä tuntuu luontevalta (tarkotan kiinnostukset, osaaminen, kyvyt) ja Jumalan eessä vilpittömästi oikeelta, ja Jumala kasvattaa meidän elämässä asioita mitä hän hyvyydessään haluaa. Eikä se kasvu välttämättä aina het näy edes. Se on siellä jossain salassa maan alla ennenku sen aika on tulla näkyviin. Kuitenkin hienoa on myös se, että sen kautta, että luotetaan Jumalan hyvyyteen yli meidän omien ymmärrysten ja käsitysten, ja halutaan tehdä hänen tahtonsa silloinkin kun ei kaikkea ymmärretä, me toteutetaan Jumalan toivetta rakastaa häntä. Luulen, että siitä ja silloin meidän ilo tulee täydelliseksi.

Nnnno. Nyt tuli tämmöne mieteryöppy. Varsinainen rönsylilja tai joku. Luen huomenna ja totean ettei tuosnytollu taas mitn järkeä. Tai sitten oli, sen näkee huomenna :) Kivaa onse, että Jumala antaa omilleen heidän nukkuessaankin - joten ei muutaku vastaanottamaan zZzZZ. <3 höpöksmeni.