Kuuntelin pappi Koistisen puhetta tänään, aiheena Paavalin efesolaiskirjeessä kuvailema kristityn Jumalan taisteluvarustus. Pappi alusti opetusta kertomalla Paavalin vankeusajasta ja siitä, miten tämä oli varmasti pitkään seuraillut häntä vartioivien roomalaisten sotilaiden sota-asun päälle pukemista ja miten hän varmaankin tästä syystä oli saanut idean vertauskuvasta. Tiedä tuosta oliko seurannut vai ei, mutta herättipä minussa mukavan ajatuksen.
Todennäköisesti Paavali oli innostunut tuosta havaitsemastaan vertauskuvasta, ja halusi jakaa oivalluksensa myös muille ja kirjoitti sen kirjeeseensä Efeson seurakunnalle. En tiedä oliko Paavali kokenut Jumalan suurta puhuttelua asiassa ja tajunnut kirjoittavansa ja oivaltaneensa nyt jotakin tosi merkittävää. Jos ja kun Jumalan käänteisperiaatteellinen ajattelu on ollut toiminnassa jo Paavalinkin aikaan ja hänen kohdallaan, niin todennäköisesti ei. Ainakaan sitä hän tuskin osasi kuvitella, että kirje jonain päivänä päätyisi Jeesuksen seuraajien Pyhään kirjaan. Tai että oivaltamaansa vertausta luettaisiin 469 kielellä ympäri maailman. Tai että sitä vielä melkein 2000 vuotta myöhemmin käydään läpi Toivakan helluntaiseurakunnan vankilalähetyspäivillä. Melkein alkaa naurattaa koko ajatus. Mahtaa Paavaliakin naurattaa :D.
Äkkiseltään sen hoksaaminen, ettei Paavali nyt varmaan ollutkaan asiassa niin hullun tietoinen että kirjottaa jotakin erityisen pyhää tekstiä, teki Raamatusta kovin inhimillisen kirjan mikä ehkä hämmensi. Mutta sitten seuraava ajatus siitä oli kuitenkin se, että tekstien inhimillisyyden kautta korostuu entisestään Jumalan suuruus ja voima niiden tekstien takana. Jumala on tehnyt ihmeellisiä asioita niiden kirjotusten kautta, joiden syntymiseen hän on itse vaikuttanut. Niinkuin tässä taisteluvarustusvertauksessakin. Uskon, että Jumala on ohjannut Paavalin ajatuksia ja huomiota, ja vaikuttanut oivalluksen syntymiseen. Ilman Jumalan vaikuttamaa rohkeutta, näkökykyä ja iloa Paavali tuskin olisi tullut kirjoittaneeksi sitä ylös. Jos Jumala ei olis kohdannu Paavalia Damaskoksen tiellä eikä Paavali olisi alkanut julistamaan Jeesusta, ei olisi Efeson seurakuntaa kelle kirjoittaa. Itse kirjeessä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, eikä Paavalin oivalluksessa tai sanoissa joita hän käytti, vaan sen ihmeellisyyden tekee Jumala. Jumala kaiken takana, joka on Henkensä kautta vaikuttanu ihmisissä ideoita ja oivalluksia, tahtomista ja tekemistä.
Pyhä henki vaikuttaa meissäkin. Epäilemällä jatkuvasti itteä ja sitä onko vai eikö ole jumalallista tämä tai tuo ajattelu, niin on epäuskoinen Pyhää henkeä kohtaan. Tai en tiiä voiko noin sanoo, mutta voi se olla noinkin. Jumala puhuu ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta se mitä me hoksataan ja oivalletaan muuta, niin samalla tavalla se on Jumalan vaikuttamaa, ellei se ole vastakkainen niille periaatteille mitä hän Sanassaan on antanut. Eikö se näin ole? Joten, relaaaaaa. Nauti, innostu, innosta, iloitse, rohkaise, jaa. Relataan kaikki. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti