Pitkästä (liian?) aikaa pysähdyin taas Saarnaajan kirjan kohdalle. Ei sillä, että niin hirveästi olisin Raamattua tässä lukenut ja aina hypännyt yli, pikemmin päin vastoin. Ollut kaikkea muuta. Nyt kuitenkin pysähdyin.
Luin kirjan läpi ja taas sama efekti kun ennenkin: oh miten hiljasta, varmaa, nöyrää, realistista viisautta ja näkökulmia Kuningas Salomon nimiin onkaan laitettu. Tämän lukemiskerran tuloksena kirjoitin kirjan nimen päälle CAPSeilla NO STRESS. Saarnaajan lopputulos viisauden etsinnässään on "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!". Tuo turhuuden hokeminen on aina mua ärsyttänyt, koska asiat joiden Saarnaaja väittää olevan turhuutta, on kuitenkin tärkeitä ja tuo sana on ollut loukkauksena niille. Herkkänahkainen kun olen ;). No, tuon turhuuden jos kääntää, kuten kääntää voi, ohikiitävyydeksi tai henkäykseksi, tulee ehkä pointti paremmin esille. Ainakin mulle.
Saarnaajaa tuntuu puhuttelevan ja hää haluaa meidänkin muistavan ihmisen pienuuden verrattuna Jumalan suuruuteen.
"Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä." 8:16-17
"Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt? Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." 7:13-14
"Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo." 11:5
"Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." 3:11.
Tottahan tämä on, jonka jokainen elämää elänyt voi todeta itsekin jos rehellisesti asioita tutkii. Jumalasta me voidaan tietää loppupeleissä vain aika vähän. Jos luullaankin pystyvämme ymmärtämään Jumalan suunnitelmia, asioiden merkityksiä isommassa mittakaavassa ja muodostamaan järkeä elämän koetulle mielettömyydelle, niin se on yks tuulenhenkäys joka saa aikaan tapahtumien vyöryn jolla meidän kaikki järjen päätelmät ja käsitykset haihtuu tuulena ilmaan.
Saarnaaja yritti löytää mielekkyyttä elämästä, jonka epävarmuutta ei voi hallita, ja joka ihmisen omista yrityksistä huolimatta kaikkien kohdalla johtaa samaan päämäärään, kuolemaan. Mitä järkeä tässä sitten on mitään yrittää? Kaikella on määräaikansa, ja kaikki elämän haasteet kohtaavat jokaista ihmistä, niin hyvää kuin pahaa, niin hurskasta kuin syntistäkin. Miten monesti sitä on ihmisten, hurskaidenkin elämät muuttuneet silmänräpäyksessä ja jäljelle jäänyt vain mielettömyyden tunne ja tuhannet kysymykset.
"Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen -- suoraa päätä vainajien joukkoon!" 9:1-3
Lapsi saattaa menehtyä, puoliso saattaa sairastua vakavasti, tulvat vievät monien vuosikymmenien aikana kotia varten tehdyn työn, firmat kaatuu ja työpaikat menee. Jos kuvittelee elävänsä elämältä suojassa siten, etteivät nämä asiat voisi koskea itseä, elää tyhmästi ja todennäköisesti kaatuu hyvin korkealta ja syviin vesiin elämän haasteiden osuessa omalle kohdalle. "Ihmistä painaa kiusaava taakka: hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eikä miten se tapahtuu -", toteaa Saarnaaja. Mitä järkeä on sitten uskoa Jumalaan ja pyrkiä elämään hänen tahtonsa mukaan, jos vaikuttaa siltä, ettei Jumala tältä kaikelta pysty tai halua suojella?
Saarnaaja toteaa pohdiskelujensa keskellä monenmoista. Niin elämän hyvät kun huonotkin asiat on Jumalan kädessä. Jumala antaa kummatkin, ja kaikella sillä on vaikutusta meidän ihmisten elämään. Jumala valmistaa elämän haasteidenkin keskellä paikkoja, joissa saa iloita ja asioita joista voi nauttia. Ja me saadaan nauttia, itseasiassa se on meidän tehtävä nauttia elämästä. Jumala ei hänen tahtonsa täyttämiseen pyrkiviäkään poista maailman olosuhteista, mutta lupaa antaa kaiken keskellä iloa. Viisaus, joka elämän haasteissakin karttuu, saa elämän arkipäiväiset asiat vaikuttamaan merkityksellisiltä.
"Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo." 8:12b-13
"Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi? Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa." 7:16-18
"Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta." 9:10
"Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle."12:9
"Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä." 9:9
"Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt." 3:12-15
Jumala hallitsee viime kädessä kaikkea, sitäkin mitä meidän ymmärrys ei riitä käsittämään. Se jotenkin tekee siitä luotettavuudesta vielä vahvempaa; ei tarvi luottaa siihen onko käsittänyt Jumalan tarkoitukset oikein, tai että Jumala olisi jotenki rajoittunu meidän käsityksiin, tai että kun ei saada kysymyksiin vastauksia niin se tarkottaa että niissä asioissa Jumala varmasti on jotenkin epäilyttävä. Ei, Jumala on jotain vielä suurempaa. Ymmärrystä ylempi. Mulle se lisää luotettavuutta, en tiedä susta. Toki siellä luottamuksen taustalla täytyy olla ymmärrys ja usko siihen, että Jumala on hyvä ja vaikuttaa hyviä asioita huonoilta näyttävien asioidenkin kautta. En tiedä miksi mä uskon että Jumala on hyvä. Ehkä se liittyy siihen kokemukseen, että Jumala on mun elämässä huonojen ja järjettömien asioidenkin kautta kuitenkin vaikuttanut hyvää ja pitänyt huolen.
Muistuttakoon Saarnaajan viisaudet meitä relaamaan, nauttimaan elämästä ilman jumiutumista siihen, että tää ois niin vaikeeta ja järjetöntä ja mieletöntä. Tää on, mutta Jumala on suurempi, ja on valmistanu meille ikuisen elämän kanssaan. Siellä elämässä ei oo järjettömyyttä. Tai vaikka oiskin, ni mitä sitte. Jos Jumala on siellä meidän kanssa, se kaikki on hyvää.
"Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." 12:13-14
Pitää vissiin tehdä joku "lue Saarnaaja kerran kuussa"-missio, niin pysyy paperit järjestyksessä ja asiat oikeilla tolillaan. Jumala on suuri ja "ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin" ;) Nautinpa elämästä sitten sellaisenaan kun se on ja tulee. Kiitos nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti