Ah miten pitkä aika on kun on tullut kirjoittaneeksi mitään. Ajatteluahan ei tuu lopetettua, mutta se että istuisi alas ja jäsentelisi niistä jotakin vaatii aikaa, rauhaa ja.. tai sopivaa aikaa ja sopivaa rauhaa. Kun ne muut tärkeät asiat on tehty, eikä mitään ole enää odottamassa.
Yhdessä keskustelussa kotona, jossa yhteistä ymmärrystä piti hieman pidempään etsiä ja aloin jo tuskastua, mies muistutti, että hei, mä olen sun puolella tässä asiassa, elä nyt suutu. Se kolahti, ja jäin sitä miettimään. Miksi suutuin, miksi asetuin vastaan? Ja miten erilaiselta sen jälkeen tuntuikaan, kun muistin ajatella samalla puolella.
Herkästi kun asiat ei mene oman mielen mukaan, koetaan asioiden vastakkain asettautumista. Tapahtuu sitä nyt sitten työelämän muutoksissa, organisaation eri tasojen välillä, perheen eri sukupolvien välillä, parisuhteessa tai ihan yleisesti ihmissuhteissa. On minun näkemys vastaan toisen näkemys, minun oikea ja toisen väärä. Valitettavan usein se vastakkainasettelu ei jää vain mielipiteiden tasolle, vaan siirtyy henkilökohtaisuuteen. Minä vastaan hän. Kumpi voittaa? Kun ristiriitaa herättävät asiat alkavat tuntua henkilökohtaisella tasolla, yleensä tällöin ristiriitaa aiheuttavan asian taustalla on syvempiä kokemuksia arvostuksesta, kunnioituksesta, kuulluksi tulemisesta, hyväksymisestä. On vaikea toteuttaa ideaalia "vain asiat riitelevät" jos näitä riiteleviä näkemyksiä kannattavat ihmiset eivät jaa ja koe keskinäistä kunnioitusta ja arvostusta. Jos minä en arvosta vastapuolta ihmisenä mielipiteistään ja näkemyksistään huolimatta eli en näe häntä kunnioitettavana ihmisenä, silloin hän ei ole minulle muuta kuin näkemyksensä ja silloin hän on jotain mitä minun pitää vastustaa. Vielä näistä eri asia on sitten se, jossei haluakaan ymmärtää, mutta se on jo toinen (tai viides) tarina sitten se, ei mennä siihen.
Sinä olet, edustat jotain mitä minun pitää vastustaa? Miksi? Vastustamiseen ja vastapuolelle asettumiseen liittyy näiden edellä mainittujen kunnioituksen, kuulluksi tulemisen jne sivutuotteena (tai generaattorina ihan mistäpäin kattoo) myös pelkoa. Ja pelko jos mikä saa meidät ihmiset toimimaan mitä kummallisimmin tavoin. Jos tuo toinen voittaa, minä häviän.. mitä minulle sitten käy? Pelko alistetuksi joutumisesta, pelko syrjäytetyksi tulemisesta, pelko arvostelluksi tulemisesta, pelko hylätyksi joutumisesta. Häviämisen pelko.
Entä jos asettuisikin samalle puolelle? Vaikka sitten eriävän mielipiteensä kanssa.
Rinnalle.
Mitä se vaatii, edellyttää?
Minun mielestä se ensinnäkin vaatii sitä, että oot valmis seisomaan sen oman mielipiteesi takana. Vaikka et kaikkea siitä tietäisikään, vaikka et pystyisi perustelemaankaan. Se vaatii myös sitä, että otat vastuun itse omasta mielipiteestäsi. Että oot valmis hyväksymään sen tosiasian, että nyt minä olen tätä mieltä, mutta saatan olla väärässä, saatan joskus vaikka halutakin muuttaa mielipidettäni, mutta nyt ajattelen näin. Uskallan tulla viereesi mielipiteeni kanssa. Jotta uskaltaa, se vaatii myös luottamusta. Luottamusta itseensä ja toiseen. Uskallan tulla viereesi, koska luotan, että sinä annat minun tulla ja seistä tässä mielipiteineni. Luotan, että sinä haluat hyväksyä minut minuna, koska olen enemmän kuin mielipiteeni ja sinä näet sen. Sinä arvostat, kunnioitat ja hyväksyt. Luotan myös siihen, että haluat minut vierellesi. Se vaatii myös sitä, että itse kunnioitat ja hyväksyt toisen, sen kenen rinnalle menet. Hyväksyt ilman mielipidettä ja mielipiteen kanssa. Haluat nähdä ihmisen mielipiteen takana, annat mahdollisuuden olla muutakin.
Rinnalle asettuminen on samalle puolelle menemistä. Jo asettumisessa ja menemisessä tapahtuu "ihmeitä". Muut asiat kuin ristiriitaa aiheuttava asia nousee tärkeämmäksi. Ja sen myötä ristiriidan merkitys laimenee. On asia, jota tarkastellaan samalta puolelta. On asia, jonka käsittelemiseksi ollaan valmiita tekemään kompromisseja. Sinä olet minulle tärkeämpi kuin minun mielipiteeni. Niinkuin sodassakin varmaan, samalla puolella olevat haluavat ymmärtää taistelutoveria, hänen lähtökohtiaan, tarpeitaan ja ideoitaan. Se toinen ei olekaan vihollinen jota pitää vastustaa ja jota vastaan pitää hyökätä ja jolta pitää odottaa pahinta, vaan se onkin kumppani jonka kanssa luodaan yhteistä strategiaa. Tässä analogiassa viholliseksi määrittyykin ei eriävä mielipide, vaan sen seuraukset; päätetään yhteisesti vastustaa kylmyyttä, arvostelua, puolustautumista.
Ehkä nuo kuvaukset edellä on jotenkin lällyjä tai tunnepitoisia ja liian henkilökohtaisia työpaikan suhteisiin. Irrotetaan lällyys, ja ajatellaan arvostamista ja kunnioitusta "kovina juttuina", niin ihan ovat mielestäni toimivia kyllä työpaikallekin. Kyllä sielläkin kovin herkästi koetaan arvostuksen ja luottamuksen puutetta, sekä pelosta johtuvaa haluttomuutta aitoon kohtaamiseen. Työpaikallakin ristiriitatilanteissa olennaista on toisen arvostaminen sekä luottamus siihen, ettei toinen tahallaan yritä sabotoida työtä tai sen tekemisen tapaa. Ajatus samalle puolelle asettautumisesta eriävien näkemysten suhteen voisi poikia halua yhteiseen ongelmanratkaisuun jossa molempien näkemykset tulisivat huomioiduksi ja ymmärretyksi. Luottamus ja arvostus.. Kunnioitus. Huhhuh miten kipeästi ihminen niitä ihmissuhteissaan kaipaakaan, oli se sitten töissä tai kotona. Ja miten pahaa jälkeä se tekee, jossei niitä ole.
Saisiko tämän kiteytettyä koska sauna on lämmin...
Ristiriitatilanteessa vastaan asettumisen sijaan haluan tulla kanssasi samalle puolelle, koska yhteinen päämäärämme on minulle tärkeämpi kuin mielipiteeni.
Ai mitä, ai ei voi luottaa? Eikä kunnioittaa? Jos samalle puolelle "ei voi asettua", ala tehdä työtä sen mahdollistumiseksi. Ennen kaikkea itsessäsi, asenteissasi ja käyttäytymisessäsi. Koska loppupeleissä (tai edes kyllä alkulohkossakaan) ei ketään muuta saa muutettua kun itseään. Ja kyllä, joskus jos tilanne näyttää siltä, ettei vastassa ole työstämisestä huolimatta kuin taistelu, vastuullista on valita itse taistelunsa. Älä syytä taistelun jatkumisesta pelkästään viholliseksi valitsemaasi.
JK saunan jälkeen. Kyllä, joskus omasta puolelleasettautumisyrityksestä ja kaikesta muusta hyvistä ideoista huolimatta vastapuoli haluaa jatkaa taistelua. Silti aina voi valita miten itse käyttäytyy. Vaikka sitten opetella olemaan hyvä häviäjä. Tai ihan vaan kestää. Kaikkea joutuu elämässä kestää välillä. Noni. Heippa.
