Kiitollinen Siunattu Onnellinen

"Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle.
Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne.
"Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.
"Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat.
"Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne.
"Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan."..

Näin viidennessä Mooseksen kirjassa kehotettiin israelilaisia. Tarkoin noudattamaan. Jeesuksen takia meidän ei enää tarvihe uhrilakia ja muita juutalaisten lakeja noudattaa pelastuaksemme ja saadaksemme siunauksen, mutta mitä sitten on Herran totteleminen ja käskyt meille? 

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole."  Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta."

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." 

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. 

Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 

Rakasta. Rakkaus on ainut. Mutta midist kun ei aina pysty rakastaa ja aina vaan huomaa sen miten huonosti sitte kuitenki homman hoitaa vaikka miten yrittää... Good news. Ei tarvi yrittää täyttää mitään asteikkoa, mikä olisi riittävästi. Koska semmosta asteikkoa ei Jumalalla ole. Koska Jumala tiesi, ettei me pystytä, hän päätti pelastaa meidät siunauksen alle Jeesuksen kautta. Jeesus rakasti täydellisesti ja vapautti meidät. Vaikka mun rakastamiseni olis miten vajavaista mutta uskon, että Jeesuksen takia kelpaan Jumalalle ja Jeesuksen takia se mun yritys riittää, mä täytän sen kuuliaisuuden mitä Jumala multa odottaa. 

Niin kuin Isä on rakastanut minua (Jeesus), niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. 

Could you summarize the key points, please? Jeesus vapautti mut lain noudattamisen velasta, sydämen asenne Jumalaa ja ihmisiä kohtaan ratkasee, ja halu yrittää riittää. Ja kun huomataan että kaks viimestä on päin honkia, niin palataan alkuun ja kaiken perustaan: Jeesus pelastaa ja sen takia mä voin jatkaa harjotuksia.

Jeesuksen takia ja rakkauteen pyrkivänä oon siunattu mitä ikinä teen. Siunattu lähteissäni ja tullessani. Siunattu valinnoissani, siunattu töissäni, siunattu ihmissuhteissani. On vaikea uskoa tätä todeksi... riittääkö se todella? Kuuliaisuutta ei olisikaan "oikein tekeminen", tai "pyhä elämäntapa" tai "synnin välttäminen", vaan Jeesukseen uskominen ja sen työn varaan kelpaavuutensa laittaminen ja siitä käsin Jumalan ja ihmisten rakastaminen. Siunauksen ehtona ei ookaan se mihin mä pystyn vaan se mitä Jeesus on tehnyt mun puolesta. Huuh. 

Taivaan Isä auta ymmärtämään tämä jos tämä todella on näin...
Mää meen nukkumaan en pysty käsitellä tätä nyt :D

Terveisiä elämästä tältä kohtaa!

Hengellisenä ravintonamme on elämä itse

Kuninkaan pöydässä -kirjasta (Paul Brand) ajatuksia..  tiivistettynä. Tai rönsynä. 

Jokainen meistä tarvitsee ravintoa elääkseen, ehkä tästä syystä Jeesus käytti paljon ko. aiheeseen liittyviä vertauskuvia. Esimerkiksi samarialaisella kaivolla Jeesus mainitsi hänellä olevan leipää josta opetuslapset eivät tienneet, ja että hänen ruokansa oli se, että hän täyttää lähettäjänsä (Isän) tahdon ja vie työnsä päätökseen (Joh 4).

Jeesuksen leipänä, ravintona oli Isän tahdon täyttäminen. Jumalan tahdon toteuttamisen kautta hän sai elämässä kaiken, mitä tarvitsi. Samalla kun se Isän tahto ohjasi toimimaan tietyllä tavalla, se myös toi mukanaan tyydyttävän, onnellisen elämän. 

Brand toteaa meidän menevän "kirkkoon saadaksemme hengellistä ravintoa. Me istumme kuin ruokapöydän ääreen ja odotamme, että pastori on valmistanut meille juhlan. Saatamme jopa ajatella, että hengellinen ravinto pitäisi pakata niin että sen voi napata ohi juostessa, niin että se sotkee mahdollisimman vähän muuta elämää. Hengellinen ravinto ei ole kuitenkaan tarkoitettu jaettavaksi kuin pikaruoka. Meidän hengellisenä ravintonamme on elämä itse. Uskonelämän periaatteiden toteuttaminen käytännössä ravitsee meidän sieluamme." 

Meidän hengellisenä ravintona on elämä itse. !!. Elämä sellaisenaan; lahjoineen, haasteineen, tunteineen, kipuineen, rajoituksineen ja mahdollisuuksineen. Elämä, jossa me jokainen eletään ja ollaan samalla viivalla, tasa-arvoisina.

Brandin mukaan elämä, jossa on käytännössä toteutettu kristillisiä periaatteita, se ravitsee. On ravintoa, jota ihminen hyvinvoivasti elääkseen tarvitsee. Mitä ne periaatteet on? Onko ne niitä mitä ei saa tehdä ja mitä pitää tehdä? Ei, ei ne ole niitä. Vaan ne on Jumalan tahdon toteuttamista käytännössä; rakastamista, anteeksiantamista, aitouteen pyrkimistä, oikeudenmukaisuuden edistämistä, toisen parhaan etsimistä uskoen Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan hyvyyteen omalla ja muiden kohdalla. Elämän voi elää myös ilman näitä periaatteita. Silloin elämä sellaisenaan saa aikaan vihaa, katkeruutta, vilpillisyyttä, alistamista, hyväksikäyttöä ja armottomuutta. Kaikilla on kuitenkin elämä sellaisenaan, mutta periaatteet vaikuttaa siihen, mitä elämästä tulee ja mitä siitä seuraa.

Mitäs muut hengellisen elämän rakennuspalikat? Tärkeitä ovat nekin toki: Raamatun lukeminen opettaa tuntemaan Jumalaa ja elämää. Seurakunta ja uskovien yhteys taas muistuttaa ja kasvattaa meitä; yhteys rohkaisee, ja kärsivällisyys kasvaa kun yritetään elää toiset huomioiden ja hyväksyen. Välillä onnistuen välillä epäonnistuen. Säännöt (?) on ohjeita, jotka suojelee ja ohjaa kunnioittamaan toisia ja elämää. Pelkällä Raamatun lukemisella tai seurakunnassa käymisellä ravinto on kuin söisi herkullisesta keitosta vain lientä tai porkkananpaloja. Elämä kokonaisuudessaan on maukas keitto nautittuna ystävien kanssa. (En keksiny mitään muuta ruokalajia vertaukseksi ??! ja tuo kyl ontui muutenki ;) ) 

Mutta niin, millaista on mun elämän ravinto? Ravitseeko mun elämäntapa, mua ja muita? Nautinko mä elämästä? 
Millasilla periaatteilla mä elän elämää, elämää sellaisenaan kun se on asioineen joita kukaan ei voi muuttaa?
Rakennanko vai hajotanko?

Jotain tälläsiä mä siitä jäin miettimää.
"Ne on vaaikeita juttuja..." ;) kyllä, ja siksi tämä oli näin sekava.
Olen lomalla.