Kun ei kaikki ole tässä

Ihmettelin tänään sitä, miten paljon yhteen päivään vois mahtua. Elämää. Miten suuri viisaus voi olla sanattomissa hetkissä. Siinä miten ihmeellinen on luonnon järjestys, rytmi. Pieni vauva, 10sormea ja 10varvasta. Täysin valmis ja täysin kesken. Miten aika on joskus pitkä, mutta välillä se ei merkitse mitään. Tunteetkin on kummallisia. Ilo on joskus niin ylitsevuotava, ettei pysty oleen. Rakkaus pakahduttaa sydämen ja jännitys naurattaa niin ettei saa yhtäkään järkevää lausetta suusta. Jalat menee makarooniksi ja pelkkä hetki on ikuisuus. Katse. Tuoksu. Hipaisu. Sekunti. Tiedättehän. Kun kaikki on niin todellista ja olemassaolevaa kun vaan voi olla. 

Monesti joutuu myös myöntämään, ettei ymmärrä miksi jotku asiat on kuten on. Liian suuria tapahtumia. Toivoo ja luottaa että jotain muuta tapahtuu kun se mitä lopulta tapahtuu. Turhauttaa se, miten kerta toisensa jälkeen joutuu kohtaamaan  järkeenkäymättömiä asioita. Miksei hommat voi vaan mennä kuten ajattelen? Miks joskus ilo lakkaa, innostus vaihtuu pikkuhiljaa turtumiseen, levon tilalla onkin yhtäkkiä pelko? Vaikka kaikki oli justiin hyvin. Ei enää tiedäkään mikä on totta ja aitoa, pysyvyys on vain luulo. Ainut minkä muuttamisesta voi olla vastuussa oon minä itse, ja senkin edessä huomaan usein olevani kyvytön. En voi hallita, ohjata, päättää vaikka haluaisin. Sairaus voi tulla terveen ihmisen seuralaiseksi - hellittämätön hallitsematon kipu. Kuolema elämästä. Menetys, ikävä. Pettymys. Suru. Yksinäisyys. Kaikki nuo tunteet poistettavissa elämästä vain hetkellisesti. Tunteita ei saa järjellä järjestykseen, kun puhe ei vaan niihin auta. Joskus vihakin on niin raju, ettei se mahdu ulos. Mitä silloin tapahtuu ihmisen sisällä? Sydämelle? 

Juhannusmatkalla ajellessa tajusin, miten onnellinen oonkaan siitä, ettei kaikki ole tässä. Niin ihanaa kun elämä kaikkine tunteineen, perhosineen, haaveineen onkin. On älytön ajatus, että on olemassa vielä jotain suurempaa. Suurempaa kun se koettu pakahduttava ilo tai rakkaus, toivo ja lepo. 

On joku joka tietää enemmän kun minä. Järjettömyyden, turhautumisen ja käsittämättömien asioiden ympärillä on joku, joka on asettanu niille rajat ja syyt, joku joka tietää paremmin sen mitä minä en.

Joku joka valvoo.

Joku joka odottaa mua siellä minne meen. 

Joku joka tietää miltä tuntuu. 

Joku joka tietää tunteita enemmän. 

Joku joka on nähnyt kaiken.

Oon niin onnellinen siitä, että on jotain enemmän, suurempaa ja parempaa. 

Tämä ei jää tähän. 

laittomuus jatai rakkaudettomuus

Laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Matt 24:12)

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. (1Kor10:12)

--tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. (1Kor 8:2)

Mitä rakkaus on ja mitä se ei ole?
Mitkä ovat rakkaudettomuuden seuraukset, mitkä ovat rakkauden seuraukset?
Kuka tietää olevansa oikeassa ja millä perusteella?
Mitkä on seuraukset, kun tajuaa tarpeen vaihtaa mielipidettä?
Kenellä on varaa sanoa viimeinen sana?
Mitä on laittomuus?
Mitä laittomuus tekee rakkaudelle?
Mitä rakkauden kylmeneminen tekee laittomuudelle?
Mitä rakkaus on ja mitä se ei ole?

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.  Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room 14)

Myös jotku muut kuin ruokaan tai juhlapäiviin liittyvät asiat saattavat viedä meidän huomion siten, että ei enää rakenneta rauhaa ja vahvisteta toisia, vaan pikemminkin keskitytään halveksimiseen, tuomitsemiseen, paremmin tietämiseen ja oikeammin toimimiseen.

Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. (2Kor13:5)

Kun keskelle ihmisten väittelyjä, erimielisyyttä, eriseuraisuutta, oikeassaolemista, väärässäolemista, näkökulmia, tulee Jeesus Kristus pyhyydessään, veikkaan, että jokainen polvi notkistuu ja suut menee tukkoon. Ellei tätä muisteta, ei selvitä koetuksesta. Suosittelen mielikuvaharjoittelua kyseisestä tapahtumasta aina kun meinaa hermostuttaa toisten väärässäoleminen tai muut toiminnot. Kiitos hei.

Ruusu ei saarnaa

EH on Esa Hyvönen, kuva tän vkon RistinVoiton jutusta. Kyllä.

Todellisuus ja sen varjo

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol 2:6-8, 12-14, 16-28)

Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. (San 3:7)

Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon (San 3:13)

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. (Jaak 3:13-18)

Noita raamatunkohtia käsiteltiin eilen "linnasolussa". Meillä oli niin hyvät keskustelut, että olin taas ihan ällikällä lyötynä. Onnellinen siitä. Tein äsken noita kohtia kootessani tommosen havainnollistavan kahtiajaottelun. Tai mulle havainnollistavan, oon vähä tämmöne jaottelija :P

Lain noudattaminen ------------ armon varassa

luuloteltu viisaus ------------ todellinen viisaus

sääntöjen asettaminen ------------ vapaus ja vastuu

          omatekoinen hurskaus ------------ Jumalan aikaansaama vanhurskaus

laki ------------ rakkaus

ylpeys ------------ nöyryys

kateus ja riidanhalu ------------ rauhan kylväminen

ihmisten käskyt ja opit ------------ Jumalan tahto ja ohjeet

tyydyttää ihmistä ------------ tyydyttää Jumalaa

ihmisten käsitykset asioista ------------ Jumalan periaatteet

vaatimukset ------------ lepo

suoritukset ------------ palkinto

mittaaminen ------------ riittäminen

tuomitseminen -------------- armahtaminen

Me ihmiset asetetaan itellemme ja toisillemme sääntöjä, standardeja, jotta voidaan mitata ja arvioida omaa ja muiden onnistumista. Me voidaan mitata ainoastaan ulkoisia syntejä ja niistä irtipääsemistä, ulkoista hurskautta. Omasta portaikolla etenemisestä voidaan taputtaa itteämme olkapäälle sanoen "hyväminä" ja se ylpeys on se palkinto minkä itselleen siitä saa. Tai sääntöjen noudattamisen onnistumisessa saa kiksit siitä, että toiset ei vielä noudata niin hyvin kuin minä. Minä saan kunniaa, katsokaa kaikki. Ja on jatkuvasti kivuttava korkeammalle, näkyvämmälle paikalle, hienommin saavutuksin. Samalla toisia painaen alas. Ja mikään ei riitä.  Se on ihmisen luonne semmonen, mun luonne ainakin. Lokerointi ja mittaaminen ja arviointi. On helpompaa, kun voi laittaa asioita lokeroihin tai portaikolle, niin sitten voi iloita kun on päässyt eteenpäin.

Jeesus käski rakastamaan, ja kun rakastaa niin on täyttänyt kaikki lain käskyt. Rakastamisen määrää tai laatua me ei voida mitata tai arvioida - se nähdään vasta sen tuottamasta hedelmästä. Hedelmä on jotain mikä syntyy rakkauden teon siemenestä, ei jotakin mitä suorituksilla saadaan aikaan. Rakkaus ei pidä itsestään ääntä, se laittaa kohteen itsensä edelle. Rakastaminen itsessään on aika pieniä tekoja, ja rakastamisesta tulee jotain muuta sillon, jos siitä odottaa saavansa palkinnon tai kunniaa.  Rakkaus on hiljaista ja pientä, se ei odota eikä vaadi mitään. Se ei katso toisia alaspäin eikä mittaa vertaillen. Rakastaminen nöyryyttää ihmistä joka rakastaa, ja kunnian siitä saa yksin ja ainoastaan Jumala. Ja Jumalassa, rakkaudessa me tiedetään aina olevan tarpeeksi.

Jumalahan kun sitten ei lokeroi. Siellä ollaan kaikki Jeesuksen leima otsassa, rakkauden ja armon sateenvarjon alla, vailla sen kummempaa määritettä kun rakastettu, hyväksytty, armahdettu, pelastettu. Näytti se elämä ulospäin sitten miltä näytti. Saadaan oppia hyväksymään se, että meitä ei mitata kun meitä rakastetaan. Meitä ei arvioida saavutusten tai onnistumisten perusteella, kun ollaan täysin hyväksyttyjä ilman hyviä tekoja. Toki voidaan yrittää olla "minäitte" ja ajatella että minä haluan ansaita sen rakkauden niillä teoilla, mutta IKINÄ ei voida sitä ansaita, koska kuten todettu, niitä portaita sitten kyllä  r i i t t ä ä  loputtomiin jos kipuamaan ryhtyy. Vois toisaalta ihan hyväksyä senkin tosiasian, että riittää ilmankin ;)? Kun sen oppii hyväksymään, voi lopettaa muidenkin mittaamisen. Hyvähän se olis lopettaa ilman omaa oppimistakin, mutta jossei itse oo kokenut tulevansa rakastetuksi ja armahdetuksi ja riittäväksi ilman suorituksia, on vaikea toisillekaan sitä suoda. Sitäpaitsi, vaikka ihminen ois miten kiinni jumissa ulkoisten syntien kanssa, en voi tietää miten paljon hän tekee rakkauden tekoja. Ja toisaalta ihminen joka ulkoisesti on hurskas, voi olla täysin rakkaudeton toisia kohtaan. Joten mitä vaihtoehtoja meille jää?

Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. (Jaak 2:8-13)

Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Gal 5:14)

Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. (Gal 5:6)

Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. (Matt 7:2)

On yhdentekevää, millä portaalla oot menossa, tai miten paljon ihmisten asettamien mittareiden mukaan oot hyvä uskovainen, tai miten vähän oot pystyny lopettaa synnin tekemistä, miten huonosti oot ehtiny käymään seurakunnassa, jos oot Kristuksessa Jeesuksessa. Jos oot antanu elämäsi Hänelle, haluat tehdä hänen tahtonsa (rakastaa ihmisiä, auttaa, tehdä hyvää, olla oikeudenmukainen, rehellinen, pitää toista parempana ku itseä, kunnioittaa, eivalehdella, eiarvostella, ollatekemättäpahaa, kunnioittaa esivaltaa jne.), niin pysy siinä ja keskity tekemään oikeita asioita. Elä keskity ihmisten sääntöihin ja portaisiin, sillo jää rakkaus rakastamatta. Ja siinä vaiheessa kun tajuat, ettet pysty olemaan oikeudenmukainen, rehellinen, pitämään toista parempana, jne... niin oikea paikka on ristin juurella, armosta kiittämässä. Ja Jumala, joka on puhaltanut Henkensä omiinsa, tekee meissä ja meidän kautta enemmän ku voidaan pyytää tai kuvitellakaan.

Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. (Ef 3:14-21)

A i n o a   tärkeä on    r a k k a u t e n a    vaikuttava usko. 

Huomaan muuten jankkaavani koko ajan tätä samaa asiaa. 

Oon vissiin vähä kovapäinen :)