Tulin vankilassa uskoon tänään

Hei vaan.

Tulin just vankilasta "solua" pitämässä. Eli pienryhmää, eli keskusteluryhmää, eli kohtaamista, eli oppimista. Tuntu, että toteutui yks mun lempiasioista

"Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan."  (Luuk 24:15)

Puhuttiin armosta ja siitä, miten ihmeessä sen vois käsittää. Puhuttiin synnistä ja siitä, miten ihmeessä sen kanssa vois elää. Mietittiin, miksi silloin kun on tehnyt syntiä, ei tee mieli lukea Raamattua? Mietittiin, miksi tekee mieli väistellä valoa, vaikka samaan aikaan kaipaa pyhyyteen ja tietää, ettei valon väistely auta asiaa (virsi 510 sing-a-long-blogiteksti:P). 

Rakenneltiin ajatuksia, vertauskuvia ja oivallettiin niistä. Alla niistä muutamia. 

Synti on kuin pimeässä huoneessa oleva yksi esine muiden joukossa. Meistä tuntuu, että Raamatun sana on kuin taskulamppu, joka pimeässä osoittaa suoraan syntiin. Mitään muuta ei näykään kun se meidän tekemä synti. Siinä taskulampun valokeilassa yritetään tehdä kaikkemme, jotta sen synnin saisi katoamaan elämästä ja syytöksen poistumaan ja omantunnon puhdistumaan. Siksi ei huvita lukea Sanaa, koska kaikki huomio kiinnittyy siihen miten paljon pahaa ja miten vähän hyvää on tehnyt. Synti ei valokeilasta katoa koskaan ja kamppailu syntiä vastaan ei lopu koskaan. Jatkuva yrittäminen ja epäonnistuminen turhauttaa, ja lopputuloksena on toteamus "ei musta ole tähän".

Jumalan armo on kuitenkin kuin kirkas valo. Se ei ole pimeässä loistava taskulampun keila, vaan kokonaisvaltainen valo. Ihan kun pimeässä huoneessa räppäis kaikki valot päälle. Jumala näkee sen meidän synnin, mutta Jeesuksen ristintyön takia sillä ei ole merkitystä. Synti on paljastettuna, todellisuutta. Mutta silti se on vain yhtenä asiana siellä huoneessa, elämässä, jossa kaikki asiat on valossa. Elämässä, joka kokonaisuudessaan kuuluu Jumalalle. Valossa synnillä ei ole valtaa, koska synti ei ole huomion keskipisteenä. Valossa on vapaus elää ja nauttia hyvistä asioista. Armon valossa on mahdollisuus keskittyä hyviin asioihin kamppailun sijaan, ja näin synti vähitellen jää elämästä pois. Haalistuu, poistuu, katoaa. Ei kaikki, mutta mitä sitten. Silti on valot päällä.

Toinen esimerkki oli jatkuva suihkun alla olo. Jeesuksen veren pesussa. Kuulostaa "asiaan vihkiytymättömien" korvaan varmaan naurettavalta, mutta totta se on. Jeesus on kuolemallaan, vuodattamalla verensä pessyt meistä synnin mukanaan tuoman tuomion pois, ja pesee jatkuvasti, kun eletään siitä totuudesta, että Jeesuksen takia kelvataan Jumalalle, vaikka syntiä tehtäiskin. Otetaan esimerkki: tyyppi on päättäny lukea joka ilta Raamattua. Yhtenä ja kahtena iltana ei jaksais millään, ja lukemiset jää. Seurauksena huono omatunto että on laiminlyöny suunnitelman ja seurauksena syytös. Jos tyyppi onkin koko ajan siellä suihkun alla, niin mitä sitten vaikkei jonain päivänä jaksanukkaa lukea Raamattua. Se ei poista sitä tosiasiaa, että Jeesus on kuollut syntien takia ja jatkuvasti oot puhdas ja kelpaat Jumalalle. "Veren vihmominen"han perustuu siihen, että vanhantestamentin aikaan syntien sovittamiseksi uhrattiin eläimiä, ja näiden virheettömien esikoiseläinten verta vihmomalla saatiin synnit anteeksi. Jeesus, synnitön ja virheetön esikoinen, antoi elämänsä meidän syntien takia, ja mitään vastaavaa uhrisovitusvihmontamenettelyjä ja toimenpiteitä ei enää tarvita. Vain usko Jeesukseen. Tää tausta-ajatuksena tähän. Mutta että jatkuvassa suihkussa saadaa olla, eikä huomio tarvi olla synnissä tai puutteissa, vaan Jeesuksen sovitustyössä.

AIJJET kuulkaa. Miehet siellä evankelioi meikäläisen niin, että voin sanoa tulleeni taas vankilassa uskoon. Pääsen samaan kastiin monien vanhempien vankilalähettien kanssa, linnassa tulin minäkin uskoon ja monesti ;) Ja joo, voin myöntää olevani linnauskossa: uskon, että Jumala armahtaa, puhuttelee, herättää ja rakastaa vankeja ja siksi haluun elämää heidän kanssa jakaa. Että miten nokkelasti oivallettu, termit ja kaikki on kohillaan. 

Mähän oon väsyny ja höpöhöpö, 

mutta asiaa tuo kaikki kuitenki oli. 

Uskovaisena uskon, että jos minä noista

oon saanu irti, niin en voi olla niin all by mysee-e-eeelf,

etteikö joku muukin niistä innostuisi. 

Mä innostun nyt seuraavaksi nukkumaanmenosta, 

tai ainakin yritän.

Ennenku lapasesta taas lähtee.

Noin iloinen olen --> :D