Roolit on annettuja, syntyneitä tai otettuja. Luonnollisia tilannekohtaisia ja olosuhdesidonnaisia. On inhimillistä tarkastella ihmistä aina jostain roolista tai suhteesta käsin. Joskus ne roolit asettaa odotuksia ja aiheuttaa pettymyksiä. Sanotaankin, että pettyessään ihminen pettyy käsitykseen tai odotuksiinsa toisesta, ei niinkään välttämättä itse ihmiseen. Miettiessään rooleja ja nähdessään niiden taakse saattaa olla pelottavaa tai surullistakin huomata, ihmisen olevan muutakin kuin se miten on tottunut hänet näkemään. Toisaalta se voi olla vapauttavaa ja ilahduttavaakin nähdä toisin. Kasvattavaa se jokatapauksessa on. Esim. äiti ei olekaan pelkästään äiti, vaan ihminen, työntekijä ja nainen. Tieto lisää tuskaa ja tuska on(-ko?) ainut tie ymmärrykseen.
Mitä minä sinulle olen? Ystävä, nainen, seurakuntalainen, sisko, teiniohjaaja, vankilalähetti, työkaveri, vaimo, miniä, tuttava, perheellinen, virkamies, seurakuntalainen, tytär, käly? Miltä tuntuu nähdä ihminen eri roolissa? Tai ihmisenä annettujen, syntyneiden ja otettujen roolien yhdistelmänä ja niiden takana?
Missä se ihminen on?
Terveisiä Kangasniemeltä, bussissa on tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti