Death could not hold Him

Joskus käy niin, että tulee vaan joku lause mieleen ja sitten sitä miettii että tä, mihins tää nyt liitty. Niin kävi äsken. Death could not hold Him. Kuolema...elämä...synti... hmm. Kevyttä. Eikä oo ees pääsiäinen.

Elämä on kaunista. Elämään kuuluu ilo, rakkaus, rauha, luottamus, uskollisuus, vapaus, totuus. Elämässä meillä on alituisena pelkona elämän menettäminen. Kaikki se miten ja minkä keskellä täällä eletään, voi loppua silmänräpäyksessä, ja edessä on jokin lopullinen – kuolema. Ero elämästä. Mitä jos menetän sen kaiken mikä on minulle kaikkein tärkeintä? Mitä jos se kuolee, eikä enää ole olemassa? 

Raamattu sanoo, että syntiinlankeemuksen seurauksena kuolema tuli maailmaan. Ihminen  sai elämän lahjaksi Jumalalta ja hänen tarkoituksenaan oli elää sitä elämää Jumalan yhteydessä. Jumalassa – hänen tahtonsa täyttämisessä oli elämä. Jumalalla oli yksi pyyntö: ”Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”  Ja ihminen söi.  Elämämme jatkui kuoleman varjon maassa (Jes 9:2), ja tästä elämästä alla muutamia kuvauksia.

”Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat … Kuule vangittujen vaikerrus, väkevällä kädelläsi vapauta kuoleman omat. … Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään, eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä. Sodasta ei ole pääsyä, eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi. … En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. … Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? … Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni … Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema.  … Me kannoimme hedelmää kuolemalle. … jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. ” 

Ihminen ei voi tehdä mitään saadakseen kuolemaa väistymään. Ihmisellä ei ole sellaista valtaa, millä se voisi rimpuilla irti siitä tosiasiasta, että elämä täällä joskus päättyy. Ihminen ei pysty muuttamaan kuoleman varjon maan periaatetta edes oman itsensä kohdalla. Jos oikeasti rehellisesti itseään ja toimintaansa arvioi, niin on todettava, että kovinkaan kaunista katseltavaa se ei aina ole. Yritän tehdä hyvää, mutten pääse irti pahasta. Kuoleman varjon maassa on vain taisteltava samoilla aseilla, joilla itseä vastaan taistellaan. Kova kovaa vastaan tai kuolet, ja menetät häpeällisesti kunniasi. Koska kuoleman varjon maassa voitot on saavutettu likaisin asein, niiden seurauksena ei koskaan ole elämä.

Ihminen on pulassa, jumissa oravanpyörässä, joka pyörii kohti kuolemaa. Siksi Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan. Hän tuli ihmiseksi ihmisten elämään,  ihmisten kaltaiseksi. Raamatun mukaan Jeesusta koeteltiin maailmassa samoin kuin meitä, ja hän joutui osalliseksi kuolemaa kuin mekin. Paitsi, hän Pyhästä Hengestä syntyneenä oli synnitön ja meidän synnit yllään kärsi raa'an kuoleman. Ei taistellut likaisin asein, vaan kantoi nöyränä häväistyksen, pilkan, nöyryytyksen, alistamisen, satuttamisen. Siksi hänen kuolemansa sai aikaan jotain muuta kun kuolemaa.

”Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:  'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" 

Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan Jumala herätti hänet kuolleista. Edelleen Raamattu kertoo Jeesuksen taivaaseen ottamisesta, siitä, miten Jumala on asettanut hänet oikealle puolelleen ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Hänelle. (Ef 1:19-21) Death could not hold Him.

Kaiken tän pyörittelyn jälkeen ja tuloksena tunnistin miksi tuo ajatus tuli mun mieleen: pelkään synnin valtaa täällä maailmassa. Pelkään sitä kuolemaa, mitä se saa aikaan mussa ja ihmisissä. Pelkään sitä, miten katala ja viekas se on, ja miten se saa huijauksellaan ihmisen mielen kahlittua ja tuottamaan semmosia tekoja mitkä vahingoittaa itseä ja toisia. Tai toisina päivinä pelkään, toisina vihaan. Siksi ajatus siitä, että Jeesus on voittanut kuoleman ja kaiken mitä se saa aikaa on se, mihin mieli pitäis kiinnittää, ei siihen valtaan mikä synnillä täällä maan päällä on. Synnin valta ei ole ikuinen, mehän tiedetään miten tää homma päättyy. Jeesuksessa on ikuinen elämä, johon ei kuolemalla ole valtaa. Jumala on ikuinen, ja Jumalasta syntynyt on ikuinen, ja ikuiset asiat voittaa katoavan maailman (niinku kivi voittaa sakset :P) Siksi mä haluan elää hänelle kaikella sillä mitä pystyn ja ymmärrän. Eihän siinä ihminen täydellisesti onnistu siinäkään, mutta ristillä Jeesus sanoi "se on täytetty". Se on lupaus. 

”Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” 

- Jeesus