Me monesti uskovaisena aatellaan, että palvellaan ihmisiä ja palvellaan seurakuntaa ja palvellaan maailmaa ja kansoja ja mitävielä. Tuskastuin ja kattella Raamatusta, että mitä UTssa puhutaan palvelemisesta. Kohtia oli monenlaisia, mutta sittenhän yhtäkkiä sytytti: meidän tulis palvella Jumalaa. Monessa kohdassa palvelemiseen liitettiin Jumalalle tuleva kunnia, tai Jumalan tarkoitusperien toteutuminen ... ja sitten kävi seperinteinen - mä innostuin vahingos (varsinkin tuollopussa!! dimangii!). Ei tää mikää varmaan täydellinen vishio palvelemisesta nyt ole, mutta vajavainen onki parasta, koska sitten Jumalalle jää mahdollisuus tehdä siitä täydellistä.
Jumala on Jeesuksessa pelastanu meidät itselleen. Ennen ja ilman Jeesusta palvellaan syntiä ja sen tarkotusperiä, koska me ollaan pulassa. Ollaan synnin likaamia, sen takia erossa Jumalasta, vailla pääsyä ikuiseen elämään ja vapauteen. Kun uskotaan, että Jeesus on kuollu ristillä meidän takia, ja Jeesus on saanu pestä meidän synnit pois ja asettaa meidät takaisin meidän taivaallisen Isän eteen, meistä tulisi sen seurauksena tulla Jeesuksen palvelijoita. Kiitollisuudesta sen vuoksi, että meidät tuotu pulasta turvaan, kuoleman odotuksesta ikuiseen elämään. Jeesus on sanonu, että Jumala kunnioittaa sitä, kuka palvelee häntä. Ja edellisessä lauseessa Jeesus sanoi "jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani" (Joh 12:26).
Palvelijahan on semmonen joka menee kun käsketään ja tekee mitä käsketään. Se ei vain sano joojoo,mänenmänen, vaan oikeasti menee ja tekee. Tekee sen kuuliaisuudesta, ja jos rakastaa isäntäänsä, hän saattaa tehdä enemmänkin kun käsketään tai pyydetään, vain silkasta halusta auttaa ja tehdä toisen olon hyväksi. Ei se palvelija mieti sitä, että miltä tää muitten silmissä näyttää, muitten palvelijoiden tai muitten herrojen. Hän tietää oman osansa työstä tehdessään olevansa tärkeä, ja saavansa kiitoksen isännältään. Hän myös ymmärtää, että toisten palvelijoiden työtä tarvitaan, jotta isännän tilusten työt tulee kaikki tehtyä. Palvelijan ei myöskään tarvii pelätä isäntäänsä, koska hän tietää tämän olevan rakkaudellinen ja oikeudenmukainen ja kunnioittava. Ja koska isäntä on ostanut palvelijan vapaaksi orjuudesta, semmonen isäntä EIVOI olla rakkaudeton ja pelottava, koska on rakastanut eniten kun kukaan koskaan.
On ihan sama, palveleeko seurakunnassa puhumalla, laulamalla, rukouspalvelemalla, keittiöllä, tai seurakunnan ulkopuolella töissä, harrastuksissa, kavereiden kanssa ollessa, kotona. Jumalaa voi palvella missä vaan ja koska vaan ja tehden sen mitä hän kehottaa tekemään. Ja tästä ei kannata tehdä mitään "entiedämitämunpitäistehdä!!?"-ongelmaa. Jumala kehottaa meitä auttamaan toisia, pitämään heikkojen puolta, auttamaan köyhiä taloudellisesti, välittämään niistä kenestä toiset ei välitä, tekemään hyvää niin että toiset hyötyy siitä, edes auttamaan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, vastustamaan alistamista ja hyväksikäyttöä, olemaan tuomitsematta, rohkaisemaan, pitämään seuraa tylsistyneille, johtamaan hyvin niitä ketä on asetettu johtamaan, välittää Jumalan rakkautta sanoin ja teoin. Noi niiku vaikka esimerkkeinä äkkiseltään. Lista ei oo kattava tietenkää, mutta noi oli asioita mitä nyt tuli mieleen. Jumala on tarkotuksella luonu meidät tietynlaisiksi, huomioimaan tiettyjä asioita ja tilanteita ja näkemään eri puolia asioissa. Ei tarvi yrittää olla niiku joku (tai kymmene?) muuta. SUT on nimeltä kutsuttu ja SÄ olet Hänen, jos haluat.
Ketä sä palvelet ja miksi? Palveletko Jumalaa vai toisia ihmisiä vai ittees?
Palvelekko sä pakosta, pelosta vai rakkaudesta?
Ja mietipä sitä mimmonen palvelija sä saatkaan olla: sä oot samaan aikaan Jumalan lapsi, Jeesuksen veli tai sisar, perillinen, ystävä, rakastettu, kuninkaallinen. Sä olet Jumalalle käsittämättömän arvokas. Jumala kertoo sulle salaisuuksia, pitää susta huolen, puolustaa sua, rakastaa sua, ohjaa sua, taistelee sun puolesta ja opettaa sua taistelemaan. Tämmöstä Jumalaa me saadaan palvella. Eikä tommosessa asemassa todellakaan tarvi pelätä tulevansa lytätyksi, mitätöidyksi, alistetuksi, orjuutetuksi. Tietty kuninkaallisuudesta tulee sitten mieleen, että ei oo kuninkailla yleensä ollu tapana olla samaan aikaan palvelijoita, nöyryyttävää. Miksi siis minunkaan pitäisi?
Mitä tekikään Kuninkaiden Kuningas?
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. (Fil 2:6-9)
Ei oo hienompaa.
Jumalan rakkaus
Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala --mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus-- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?
On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
I want you to think about how all this makes you more significant, not less. A body isn't just a single part blown up into something huge. It's all the different-but-similar parts arranged and functioning together. If Foot said, "I'm not elegant like Hand, embellished with rings; I guess I don't belong to this body," would that make it so? If Ear said, "I'm not beautiful like Eye, limpid and expressive; I don't deserve a place on the head," would you want to remove it from the body? If the body was all eye, how could it hear? If all ear, how could it smell? As it is, we see that God has carefully placed each part of the body right where he wanted it. But I also want you to think about how this keeps your significance from getting blown up into self-importance. For no matter how significant you are, it is only because of what you are a part of. An enormous eye or a gigantic hand wouldn't be a body, but a monster. What we have is one body with many parts, each its proper size and in its proper place. No part is important on its own. Can you imagine Eye telling Hand, "Get lost; I don't need you"? Or, Head telling Foot, "You're fired; your job has been phased out"? As a matter of fact, in practice it works the other way—the "lower" the part, the more basic, and therefore necessary. You can live without an eye, for instance, but not without a stomach. When it's a part of your own body you are concerned with, it makes no difference whether the part is visible or clothed, higher or lower. You give it dignity and honor just as it is, without comparisons. If anything, you have more concern for the lower parts than the higher. If you had to choose, wouldn't you prefer good digestion to full-bodied hair? The way God designed our bodies is a model for understanding our lives together as a church: every part dependent on every other part, the parts we mention and the parts we don't, the parts we see and the parts we don't. If one part hurts, every other part is involved in the hurt, and in the healing. If one part flourishes, every other part enters into the exuberance. You are Christ's body—that's who you are! You must never forget this. Only as you accept your part of that body does your "part" mean anything. You're familiar with some of the parts that God has formed in his church, which is his "body": apostles prophets teachers miracle workers healers helpers organizers those who pray in tongues. But it's obvious by now, isn't it, that Christ's church is a complete Body and not a gigantic, unidimensional Part? It's not all Apostle, not all Prophet, not all Miracle Worker, not all Healer, not all Prayer in Tongues, not all Interpreter of Tongues. And yet some of you keep competing for so-called "important" parts. But now I want to lay out a far better way for you. (1 Corinthians 12:14-31 MSG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti