"Think positive, live longer" -luki mun likecarriebradshaw-takewaykahvimukissa. Nice. Pitkä elämä oiski kivempi ku lyhyt, koska elämä on kuitenki ihan kiva.
Pannaan paremmaksi "believe in Christ, live forever"
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh 3:16)
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh 5:24)
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. (1Joh5:11)
Pysähdyin miettimään. Onko Jeesukseen uskominen mulle mahdollisuus ajatella positiivisesti ja nauttia elämästä, vai merkitseekö se ikuinen elämä jotain? Onko uskossa elämisen tarkotus helpottaa meidän elämää, antaa meille hyvä omatunto, ja jos uskon Raamatun ohjesääntöihin ja noudatan niitä, musta tulee parempi ihminen? Mitä se lupaus ikuisesta elämästä itseasiassa vaikuttaa? Mitä on uskossaeläminen?! Aaaaargh... here we go again!
Ei muuta ku ajatussotkun kimppuun taas. Mistähän tätä lähtis purkamaan...
Mihin me uskotaan ja mitä se vaikuttaa meidän elämässä?
Mitä Jeesukseen uskominen ei ole? Jeesukseen uskominen ei oo sitä, että hän ois meidän idoli jonkalaista elämää mekin halutaan elää. Me ei uskota Jeesukseen sen takia, että hän oli siisti tyyppi, hyvä esikuva Jumalan palvelijasta, tai että usko mahdollistaa meille samat teot kun mitä Jeesus teki, vaan me uskotaan sen takia, kuka Jeesus oli, mitä hän teki ja miksi. Uskotaan, että hän oli Jumalan Poika, joka kuoli meidän syntien takia. Ja että Jumala herätti hänet kuolleista, mikä on osoitus siitä, että Jumalalla on valta kuoleman yli. Me uskotaan siihen, että Jeesuksen sovitustyöhön uskomalla meidän välit Jumalan kanssa on taas ok, ja Jumala tulee herättämään meidätkin kuolleista sitten kun aika jättää. Meidän ei tarvi pelätä Jumalaa eikä kuolemaa, koska meitä ei tuomita.
Miten ja mitä Jumala pelastaa, ja mikäkukatä elää ikuisesti?
Jumala loi mut uudesti, koska liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta (1Kor15:50). Se osa mikä musta elää ikuisesti, on mun henki. Mikä on syntynyt lihasta (=ihmisestä) on lihaa, ja mikä on syntynyt Hengestä on henkeä" (Joh 3:3). Jumala ei luonut mulle tänne maailmaan uutta ruumista, ei uutta mieltä, ei uutta persoonaa, vaan se minkä hän loi uudeksi, on henki, jotta mä voisin saada osakseni katoamattomuuden. Raamatun mukaan Jumala luo mulle sitten kuoleman jälkeen aikanaan uuden ruumiin, ylösnousemusruumiin, mutta ei mennä siihen, koska mullei oo sitä juuri mitään käsitystä. Pointti oli siis se, että mun ruumis ja mieli on from the earth (niiku Aadam luotiin maan tomusta ja mä synnyin isästäjaäidistä), mutta mun uudestisynnytetty henki on from the heaven (niiku Jeesus tuli taivaasta ja mä synnyin uudesti Hengestä). Se mitä mä olen, teen ja ajattelen, on maailmallista, ja mun henkeni on yhteydessä Jumalaan.
Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. -- Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon -- (2Kor5 ja Kol1)
Mitä tää sitte vaikuttaa tässä elämässä?
Mä oon uusi luomus, ja mussa asuu Pyhä Henki. Niiku todettu, uudeksi luominen ei muuta tätä mun kuolevaa ruumistani mihinkään, eikä se muuta mua ihmisenä mitenkään viisaammaksi, eikä se muuta mun kykyjäni tai osaamistani. Paitsi, jos henki saa johtaa mun päätöksiä ja mun käyttäytymistä, se ohjaa mua jumalallisempiin valintoihin, jotka on viisaampia kun mun omat ois. Kun mä ymmärrän, että mut on tehty elämään ikuista elämää, mä saan uskoa elämässäni vaikuttavan suuremmat asiat kun se mihin mä pystyn ja mitä mä ymmärrän, mitä mä mokaan tai missä mä onnistun. Kun kyse on Jumalan ohjauksesta ja vaikutuksesta mun elämässä, katse ja kiitollisuus kiinnittyy siihen mitä Jumala tekee. Tällöin mä en voi ottaa itselleni kunniaa siitä että osaisin jotakin hienosti tai oisin ymmärtäny jotakin enemmän ku toiset. Kun katse ja focus on Jumalassa joka on luonu uudeksi ja aloittanu työnsä, mun ei myöskään tarvi vaatia ja odottaa itseltäni jotakin hienoa ja hurskasta. Sorry english, mutku toi käännös on vaan niin avaava.
Those who enter into Christ’s being-here-for-us no longer have to live under a continuous, low-lying black cloud. A new power is in operation. The Spirit of life in Christ, like a strong wind, has magnificently cleared the air, freeing you from a fated lifetime of brutal tyranny at the hands of sin and death. (Romans 8)
Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. (Room 6:22)
Those who think they can do it on their own end up obsessed with measuring their own moral muscle but never get around to exercising it in real life. Those who trust God’s action in them find that God’s Spirit is in them—living and breathing God! Obsession with self in these matters is a dead end; attention to God leads us out into the open, into a spacious, free life. Focusing on the self is the opposite of focusing on God. Anyone completely absorbed in self ignores God, ends up thinking more about self than God. That person ignores who God is and what he is doing. And God isn’t pleased at being ignored.
But if God himself has taken up residence in your life, you can hardly be thinking more of yourself than of him. Anyone, of course, who has not welcomed this invisible but clearly present God, the Spirit of Christ, won’t know what we’re talking about. But for you who welcome him, in whom he dwells—even though you still experience all the limitations of sin—you yourself experience life on God’s terms. - -
So don’t you see that we don’t owe this old do-it-yourself life one red cent. There’s nothing in it for us, nothing at all. The best thing to do is give it a decent burial and get on with your new life. God’s Spirit beckons. There are things to do and places to go!
This resurrection life you received from God is not a timid, grave-tending life. It’s adventurously expectant, greeting God with a childlike “What’s next, Papa?” God’s Spirit touches our spirits and confirms who we really are. We know who he is, and we know who we are: Father and children. And we know we are going to get what’s coming to us—an unbelievable inheritance! (Romans 8 MSG)
Välisummarum: uskossa Jeesukseen ei ole siis kyse siitä, että me saatais hyvä mieli, tai että noudattamalla Raamatun oppeja meistä tulee parempia ihmisiä. Kyse on paljon suuremmasta asiasta, jonka lähtökohtana ja primus motorina on Jumala. Kyse on ikuisesta elämästä, joka me saadaan Jeesuksen sovitustyöhön luottamalla, uudestisyntymän kautta. Se pelastaa meidät jatkuvasta itseyrittämisestä ja velasta, joka on synnin ja kuoleman lainalaisuus. Se vapauttaa meidät kuoleman ja Jumalan pelosta Isän lapseksi, koska lapsia ei tuomita. Uudestisyntyminen avaa meidän korvat kuulemaan Jumalan ohjeita, joita seuraamalla tulee hyvää, eri asia on kuunnellaanko me vai halutaanko edelleen tehdä niiku ite halutaan. Aina ei pystytä tai edes haluta tehdä niiku Jumala ohjaa, mutta siltikään meitä ei kohtaa tuomita, jos elämä on Jeesuksen sovitustyön varassa ja etuvalot kohti Jumalaa. Jeesukseen luottavina meidän ei tarvi hävetä eikä pelätä Jumalan edessä, sillä jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen (Room5). Kuka iloitsee elämästä Jumalan yhteydessä, todennäköisemmin haluaa oppia tuntemaan Jumalan ja kunnioittaa häntä rakkaudestaan. Ja Jumala saa meissä aikaan muutosta, ei me itse.
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2Kor3:18)
Summasumarum: miten tää liittyy siihen kahvimukin tekstiin ja sen herättämiin ajatuksiin, en oo enää ihan varma. Lähdin sieltä, päädyin tähän. En tiedä tulinko loppuun, vai mihinkään. Ei haittaa, tämmöstä tää välillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti