Emmekä luota mihinkään omaamme?

Filippiläiskirjeen 3. luvusta pomppasi silmään ja ajatuksiin tänään

"Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja! Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta, emmekä luota mihinkään omaamme." Fil 3:2-3

Tää ympärileikkaushommahan kuulu juutalaisille annettuun lakiin, eikä mennä siihen kun se ei koske nyt meitä.  Paavalilla oli mihin ulkoisesti luottaa; monen polven vimpanpäälle juutalainen, moitteeton tekemään hienosti ja ansiokkaasti niinkuin laki vaati. 

"Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen, ja kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo." Fil 3:7-9

Muista käännöksistä vähän avausta kanssa samoista kohdista:

We worship God through His Spirit and are proud of Jesus Christ. We have no faith in what we ourselves can do. 

We are the true circumcision—those who worship God in Spirit and make our boast in Jesus the Anointed, the Liberating King—so we do not rely on what we have accomplished in the flesh.

... and put no confidence or dependence [on what we are] in the flesh and on outward privileges and physical advantages and external appearances—

... or we worship God by means of his Spirit and rejoice in our life in union with Christ Jesus. We do not put any trust in external ceremonies.

I threw it all away in order to gain Christ and to have a relationship with him. This means that I didn’t receive God’s approval by obeying his laws.

When it counts, I want to be found belonging to Him, not clinging to my own righteousness based on law, but actively relying on the faithfulness of the Anointed One. This is true righteousness, supplied by God, acquired by faith.

Sitten se sotkuinen tästä herännyt ajatus perustavaalaatua olevasta asiasta:

Jumalan hyväksyntään ei vaikuta se, miten hyvin me ollaan suoriuduttu, eikä se perustu siihen, miten me ollaan kyetty tekemään oikein. Meidän ei tarvi yrittää miellyttää Jumalaa ostaaksemme hänen huomionsa, hyväksyntänsä, rakkautensa, huolenpitonsa, vaan se kaikki on tavallaan itsestäänselvänä kuuluvana niille ketkä laittaa elämänsä Jeesuksen varaan. Meidän ei tarvi ajatella, että oon tehny niin paljon väärin, ettei mulla oo oikeutta uskoa Jumalan hyväksyntään - Jeesus maksoi sen velan Jumalalle jotta meillä voi olla Jumalan hyväksyntä synnistä huolimatta. Me ei voida myöskään kerskata Jumalan edessä - "mä oon tehny hyvää ja en tahallaan pahaa, se kelpaa Jumalalle". Sillon on ite hankkinu itsellesi kelpaavuuden Jumalan edessä, ja ylpeilee siitä mitä on. Jumala kuitenki antoi oman Poikansa sen takia, että me voitais saada vanhurskaus ilmaiseksi, niin eiköhän se oo aika omahyväistä, jos on sitä mieltä ettei tarvitse sitä mitä Jumala on tehnyt vaan pärjää omillaan. Ja se ei muuten loppupeleissä kannata edes, koska jos Jumalalle kelpaamisen perustaa omalle tekemiselleen, niin on jatkuvassa syyllisyydessä siitä, ettei tee tarpeeksi tai oo tarpeeksi, ja jos tähän perustaa, niin on armon ulkopuolella. Ei se mene niin, että Jumala antaa rakkautensa niiden meidän hyvien tekojen takia, ja armo kattaa huonot teot, vaan jos on jossakin kohtaa itseansiota, niin silloin on kokonaan armon ulkopuolella. Se on joko tai. Joko laissa tai armossa. Kun on armossa, niin hyvillä teoilla ei ansaita mitään eikä huonoilla teoilla menetä mitään. Ottaa muuten pikkusen ylpeyden päälle: "mäkö en muka voisi tehdä ansaitakseni Jumalan rakkauden... en oo niin säälittävä ettäkö ilmaseksi pitäis antaa mitään...". Jumala ei rakasta meitä siksi, että me oltais hyviä tai huonoja, vaan siksi, että hän on meidät luonut ja rakastaa siksi. Ei kukaan isä tai äitikään rakasta lastaan siksi, että se osais tehdä jotain hienoa, vaan siksi että se on niiden oma lapsi. Toki iloitsee onnistumisista ja suree ku menee mönkään, mutta ei se sitä lapseutta mihinkään muuta. Jumalan lapseksi ei päästä onnistumalla, vaan Jeesukseen uskomalla. Meidän ei tarvi enää pelätä tuomiota, kun kaikki on Jeesuksen varassa. Jeesuksen takia on saatu oikeus huutaa "Isä!".

Ettäkun tämän sisäistäis täysin niin olis varmaan onnellisin ihminen maailmassa.

Omaan luottaminen on myös uskovaisten ongelma, ihan siinä Jeesuksen seuraamisessakin. Luotetaan siihen, että oma oivallus ja ymmärrys on nyt varma ja oikea, tai että hyvällä mielialalla pystyy olee paremmin todisteena Jumalasta, tai että on tehny tarpeeksi omasta mielestään niin sitten voi vähän tehä väärinkin luvan kanssa, Tai että mulla on nyt systeemi, ja näin se homma etenee. Tai että nyt mä onnistuin hyvin perustelemaan jes. Tai että heti oon Jumalaa lähempänä kun tein tän ja tän niiku pitääkin. Minäminäminä. Meidän ei tarvi eikä me voida luottaa omaamme, koska Jumala on niin paljon enemmän kun meidän omat osaamiset. Minä oon ainaki ollu ja varmaan oon vieläkin niin suorituskeskeinen, että pitää osata, onnistua ja oivaltaa, muuten on menny mönkään kaikki ja hyvä ettei Jumalakin oo joutunu häpeemään. Hirveen raskasta elää tollee. Jumala on hyväksyny mut, ottanut lapsekseen kun elän Jeesuksen armoon luottaen, niin silloin sais olla vapaa. Hän on tehnyt mut uudeksi, laittanut ikuisuutensa mun sydämeen ja kun mun elämä kuuluu Jeesukselle niin hänessä on koko ajan läsnä Jumalan valtakunta joka rakastaa ihmisiä. Minä en oo sen kummempi kun koskaan ennenkään, mutta Jeesus on muuttanut asioita, elää ja vaikuttaa elämässä ja elämän kautta. Ei lain ja sääntöjen ja osaamisen kautta, kun e l ä m ä n .

Äh, kun alkaa miettimään, että miten tän sais kuulostamaan järkevältä, ni eihän tätä saa :D Mutta en siis mieti. Näin ne vaan on. Kumpa muistaisin olla luottamatta omaani missään, ja että kaiken lähtökohta en ole minä ja mun osaaminen tai epäonnistuminen, vaan Jeesus. 



Room 10:1-5
Gal 5:4
Mark 10:13-16