Media repostelee julkkiksilla ja poliitikoilla ja muilla, joiden tekemiset, puhumiset, valinnat ja olemiset on kaikki julkista riistaa. Totta toki, että monet ovat julkisuudessa omasta halustaan ja varmaan myös juttuja myydään rahasta, ovat valinneet julkisen elämän. Mutta mua on alkanu ärsyttämään se, että miten ihmiset, tai erityisesti nyt uskovaisena elämää elävät suhtautuu näihin reposteluihin. Facebookissa jaetaan linkkiä kuinka joku on nyt taas tehny meidän mielestä hölmön valinnan, ja sitten sitä pilkallisesti kommentoidaan kerta kerran jälkeen. Tai joku ilmaisee artikkelissaan tai tehdyssä haastattelussa oman kantansa vaikka hengellisistä linjauksista, niin me ollaan, että "voivoi ompa taas pihalla tuokin, eipä jaksa kiinnostaa tuon naisen sanomiset, hohhoh".
Vaikka olis joku valinnutkin elää julkista elämää ja raportoi jokaisesta hölmöydestään, niin tarviiko meidän siihen reagoida julistamalla sitä eteenpäin, miten pilkallisesti lehdistö asiaan suhtautuu? Tai jos joku on nyt meidän mielestä harhassa omassa teologiassaan, niin onko alentava ja pilkkaava tai säälivä suhtautumistapa se oikea? Jokainen ihminen on jokatapauksessa kunnioitettava vapaassa tahdossaan. Meidän ei tarvi osoittaa olevamme oikeammassa, fiksumpia, hillitympiä, rakastavampia, armollisempia kun joku toinen. Koska jos tarvii osoittaa, niin se jo osoittaa ettei olla. Jos me koetaan vaikeana tai mahdottomana jotakin ihmistä kunnioittaa hänen valintojensa tai tekemistensä vuoksi, niin tajuttais nyt oma pienuutemme siinä kohdassa ja oltais hiljaa. Ja ei, mitään pilkkaa, sääliä, alentamista tai mitään muutakaan arvottamista ei voi oikeuttaa sillä, että "olen huolissani hänestä" tai "hyväksyn hänet ihmisenä mutten sitä mitä hän tekee".
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa. (Ps 1:1)
Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. (1.Piet 5:5)
Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan. (San 6:16-19)
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (Luuk 18:9-14)Ja ei, mä en ole tässä asiassa yhtään ketään kummempi. Samallalailla huokailin ja päivittelin ja naureskelin iltapäivälehtien lööppejä lukiessa, niin Nykäsen ku Hynysen ku arkkipiispankin kohdalla. Menin itsestänikin huuruun samallailla. Ei tää näi pitäis olla. Tarkastellaan siis motiivejamme sanoissamme ja tekemisissämme. Toivottavasti löydettäis tiemme ristin juurelle, ja pystyttäis sen kautta keskittyä olemaan enemmän turpakiinni ja toimimaan rakkaudessa, kun ajamaan omia tai Jumalan "etuja". Kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti