Maailma tekee normaalista epänormaalia. (että mä olen tästä niiiiin vihanen)
Jumala on luonu tosi paljon kauniita asioita, mutta maailma on pilannu ne.
Luottamus ihmisten välillä on normaalia, mutta itsekkyys ja uskottomuus pilaa sen. Sen seurauksena ennnakkoasetuksena on epäluottamus ihmisten välillä.
Ystävällisyys on hyve, mutta liian usein sitä on käytetty näennäisenä aseena pelata asiat sille mallille, että hetken päästä voidaan esittää jonkinlainen vastavaatimus palveluksesta tai muusta.
Ihminen, joka huomioi toisia, saatetaan tulkita ulkopuolisten toimesta mielistelijäksi tai flirttailijaksi. Sama vaikutus on kehumisella. Toisaalta, kuka voi ottaa vilpittömästi vastaan toisen positiiviset huomionosoitukset, jos sanojan silmistä näkyy kateus ja arvostelu? Tai jos läheisyyttä on käytetty portinavaajana oman himon tyydyttämiseen?
Oleppa rehellinen itsestäs jollekin, niin seuraavassa käänteessä joku on tehnyt siitä aseen sua vastaan. Seuraavalla kerralla tekee mieli valehdella tai jättää sanomatta mikä on totta.
Entä jos haluat ohjata jotakin toimimaan vääryyden sijasta totuuden mukaisesti? Toinen ei voi ottaa sitä rakkaudellisena vastaan, vaan ottaa sen arvosteluna ja määräämisenä ja tuomitsemisena siksi, että joku toinen on aiemmin käyttänyt totuutta vallan välikappaleena.
Sanot toiselle, että rakastat häntä. Mutta se merkitsee hänelle muuta kun mitä yrität sanoa, koska aiemmin samat sanat on sanottu ennen hyväksikäyttöä edeltänyttä valhetta ja sitä seurannutta hylkäämistä.
Jumala tekee epänormaalista normaalia.
Yllätäpä ihminen myöntämällä virheesi, ja jaettu inhimillisyys palauttaa yhteyden.
Se, ketä kukaan ei ole huomannut vuosiin, tulee huomioitua tasavertaisena ihmisenä. Mikä muu saa ihmisen kokemaan itsensä arvokkaaksi, kuin tuleminen nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään?
Entä jos osoitatkin hänelle, että hänenkin mielipiteensä ovat kunnioitettavia, ja sinä olet hänestä kiinnostunut, vaikka hän onkin erilainen? Ehkä hän tekee asiat paremmin kuin sinä. Virheitä sattuessa, vääriä valintoja tehtyäsi kohtaatkin tuomion sijaan anteeksiannon ja mahdollisuuden aloittaa alusta. Rikot toista vastaan, ja hän koston sijaan antaa sinulle mahdollisuuden kantaa vastuu ja sovittaa tekosi.
”Minä tarvitsen sinua, osaan itse vain tämän verran.” - ja jokainen on tärkeä.
Se kenellä on kaksi, antaa toisen sille kenellä ei ole yhtään. Toisella on nyt vähemmän, mutta toisella enemmän. Jokaisella on.
Koska olen voimakkaampi, voin auttaa sinua. En käytä voimaani vain koska voin.
Vapaus ei varasta toisen oikeutta päättää itse, vaan suojelee sitä.
Oikeus ei olekaan vapautta, vaan vastuuta.
Rakkauskaan ei etsikään omaa etuaan, vaan toisen parasta.
”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.” - Jeesus
Voi ihana Heli!
VastaaPoista