Seuraa sinä.

Tuossa kotia kävellessä tuli mieleen se raamatunkohta (Joh 21:22), missä Jeesus sanoo Pietarille tämän kysellessä Johannekseen liittyviä asioita, että 

"Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."

Me ihmiset aina ni herkästi verrataan itteämme toisiin, tai jotenki määritetään itteämme ja tekemisiämme toisten kautta. Kai se on ihan luontaistakin. Kuitenki siinä vaiheessa, kun miettii vaikka toisen elämää ja sen tapaa, ja toteaa, että tuommosta minä en ainakaan halua elää, nii kannattaa varmaan olla vähän varovainen, ettei siellä taustalla ole haiskahdus ylpeyttä ja arvostelua. Toki toisten virheitä ei tarvi toistaa, ja niistä voi oppia mikä kannattaa. Mutta rakkaudessa ei o ylpeilyä. Tai toinen missä oon samaan asiaan törmännyt, on se kun joku on hoksannut/kokenut vaikka jonkun hengellisen asian, ja se on kolahtanut. Sen seurauksena siitä herkästi tekee mallin, joka pätee kaikkiin muihinkin ihmisiin. Tai ainakin pitäisi päteä. Sitten kun se toinen ei koekaan asiaa yhtään samallailla nii sitten mättääkin joku. Joko alkuperäisen kokijan mielestä, tai sitten kokematon löytää vian tai puutteen itsestään itseään verratessaan.  Itekin kun muistais, että jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja muistais antaa jokaiselle tilaa löytää asia omalla tavallaan Jumalan kanssa.

Mitä sillä on väliä, 

vaikka sä et kokiskaan samaa asiaa samalla tavalla,  

vaikka joku tekiskin asioita sun mielestä huonostii,

vaikka Jumala tekis sun ystävästä hengellisen suurmiehen, 

seuraa sinä Jeesusta.

Jeesuksen seuraamiseen kuuluu rakkaus ja rakastaminen. Kun keskittyy seuraamaan Jeesusta sen sijaan, että määrittäis elämäänsä toisten ihmisten tai niiden tekemisten kautta, kaikki loksahtaa paikoilleen. En ollenkaan väitä, ettäkö olisin kokenut sen loksahtamisen, mutta teoriassa se menee kyllä ainakin niin. Nimittäin, kun seuraa Jeesusta, toimii semmosen rakkauden, viisaan ja nöyrän mielen mukaan mikä Jeesuksellakin oli. Sillon oppii arvostamaan itteään osana suurta suunnitelmaa, ja toista omana osanaan suurta tarinaa. Oppii löytämään henkilökohtaisen suhteen Jumalan kanssa sen sijaan, että tekis aina sitä mitä muutkin ja siten miten muutkin. Tuosta mulla on kokemusta, ja voin sanoa että henkilökohtainen on aika eriä kun toi toinen. Kun elää Jumalaa kohti, asiat loksahtaa. Kun elää ihmisiä kohti, asiat tökkii jatkuvasti toisiinsa. Niiku nyt samassa tasossa olevat pallot jotka liikkuu horisontaalisesti vaan. Tökkiihän ne. Mutta jos jokaine pallo menee vertikaalissa Jumalaa kohti ni jo on kaikki omilla reiteillään ja samaan suuntaan. Mielikuva!! Godit?

Nii että keskitytään seuraamaan Jeesusta. 

Koska ilman Jeesusta me ei voida mitää.

Ja tarvis voida niin monenlaista. 

Jeesus auta. 

Oh for all the sons and daughters

Who are walking in the darkness

You are calling us to lead them back to You

We will see Your spirit rising

As the lost come out of hiding

Every heart will see this hope we have in You