Anteeksiantamisen vaikeudesta

En pysty antamaan anteeksi, koska olen vihainen.
En pysty antamaan anteeksi, koska en voi unohtaa.
En pysty antamaan anteeksi, koska en halua unohtaa.

Jos annan anteeksi, onko se sama että hyväksyn väärän teon?
Jos annan anteeksi, tajuaako toinen tehneensä väärin?
Jos en ole enää loukkaantunut, luuleeko toinen ettei minua haittaa hänen toimintansa? 

Jos teen sovinnon ja annan asian olla, onko minun esittämillä mielipiteilläni enää mitään väliä?

Tänään pohdinnan aiheena on anteeksianto, sovinto ja sen merkitys. Liittyen omiin kokemuksiin ja laajempaan pohdintaan (ajoittain epätoivoiseenkin) ihmisen kyvyttömyydestä toimia oikein vaikka miten haluaisi (aina menee jotain kohden väärin tai vajavaisesti). Tästä kuitenkin muutama hajanainen ajatus, kun ei nyt jäsentyneeseen pysty.

Minusta tämä on tärkeä juttu, se mitä anteeksianto tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Tuntuu, että aina anteeksiannon yhteydessä puhutaan siitä, että mennyttä ei saa muistella ja se on unohdettava ja rakastat vain. Ikäänkuin väärä teko vaan taputellaan pois anteeksiannon lapasella.  Onko tuo nyt ihmekään, että tuonkaltainen taputteleva anteeksianto ei jatkuvana elämän ohjenuorana tunnu kovin terveeltä, vähemmästäkin alkaa ottaa päähän ja kertymään vihaa väärintekijöitä kohtaan. 

Miksei väärää tekoa saa sanoa vääräksi? Miksi väärintekijää suojellaan?
Pelkäänkö olla sitä mieltä, että minua on loukattu? Mitä jos toinen saakin sen kuulostamaan minun syyltäni? Pelkäänkö minä seistä oman kokemukseni takana siitä huolimatta? Osaanko minä perustella asian? Tarviiko minun perustella asiaa? 

Onko uskonto tai joku hengellinen ympäristö jotenkin vääristänyt anteeksiannon? Vai onko kyse enemmänkin väärästä tai vajavaisesta opetuksesta? 

Kun on saanut tarpeeksi lokaa niskaan, jota ihminen ei ole saanut käsiteltyä, syntyy katkeruutta. Se jos mikä on myrkkyä sielulle. Lääke siihen ei kuitenkaan ole mikään anteeksiantomantra, tai pelkkä päätös "nyt annan anteeksi". Asia on käsiteltävä. Jotta voi antaa anteeksi, on todettava väärinkohtelu. Siihen usein liittyy vihaa, jossei nyt ihan sitä niin vähintäänkin ärsytystä suuttumusta ja loukkaantumista. Ei, ne eivät ole kiellettyjä tai vaarallisia tunteita, eivätkä myöskään syntiä. Olisiko jopa syytä vastapuolelle tehdä tiettäväksi loukkaantuminen, ellei hän siitä ole jo tietoinen? Get it out of your system, make it real.

Anteeksiannon ja sovinnon prosessi auttaa siirtämään loukanneen asian tai väärän käyttäytymisen oikealle paikalleen menneisyyteen, eikä se roiku koko aikaa nykypäivän puheissa tai vaikuta suhtautumiseen. Oikealle paikalleen, oikeaan merkitykseen, hyväksytyksi osaksi historiaa. 

Oppiapa elämään tuoden julki väärinkohtelu tai loukkaus siinä hetkessä kun se tapahtuu, niin että se ei jää kannettavaksi kaunaksi.  Näin elämää voisi elää aina vaan eteenpäin, jäsentäen tapahtuneet osaksi menneisyyttä, kyeten elämään eteenpäin hyväksyen omat ja toisten virheet ja vääryydet. 

Että voisi todeta, "siitä huolimatta", eikä aina vaan "ei se mitään". 

Ja eihän mun tarvikaan jäsentää asiaa tarkemmin, kun joku muu oli jo kirjoittanut ne jo paljon paremmin, löytyy TÄÄLTÄ 

Alla sitaatteja tekstistä:

"Monta kertaa anteeksi antaminen tuntuu mahdottomalta. Se voi osittain johtua siitä, miten anteeksi antamiseen suhtautuu. Jos ajattelee anteeksi antamisen tarkoittavan sitä, että tavalla tai toisella sanoo hyväksyvänsä tapahtuneen, niin on vaikeaa antaa anteeksi. Näin on myös jos ihmiseltä odottaa, että hän unohtaa tapahtuneen. Anteeksi antamista voi vaikeuttaa myös se, että se ihminen, joka on syyllistynyt johonkin, vapautetaan siitä tosiasiasta, että hän on tehnyt jotakin väärin, tai hänelle viestittää, että olisi hyväksyttävää tehdä niin uudestaan. Sama pätee tunteeseen, ettei meillä enää ole oikeutta vaatia oikeamielisyyttä. Jos ajattelee näin anteeksi antamisesta, niin voi olla vaikeaa haluta antaa anteeksi. Mutta: 

Kun annamme jotain anteeksi se ei tarkoita, että suvaitsemme tapahtunutta
Kun annamme jotain anteeksi se ei tarkoita, että haluamme unohtaa tapahtuneen
Anteeksianto ei tarkoita, että siitä ihmisestä, joka on tehnyt jotain väärin tulisi syytön – hän on edelleen toiminut väärin
Anteeksianto ei tarkoita, että luopuisimme vaatimuksesta oikeamielisyydestä
Anteeksianto ei tarkoita, että vapauttaisimme muita tekemään uudelleen väärin.
(Michael Henderson)"

---

Väärin tehnyt osapuoli kohtaa seuraavat haasteet:

• vastuun myöntäminen
• sanoutuminen irti teoistaan (myöntämällä niiden vääryyden) niin, että tulee selväksi, että hän ei tekisi samoin uudestaan. Hän ei ole enää ”sama ihminen”.
• katumuksensa ilmaiseminen siitä, että hän on aiheuttanut vahinkoa sille ihmiselle, jota hän on loukannut. Muisto tapahtuneesta, totuus, on tärkeä.
• Sitoutuminen siihen, että muuttuu ihmiseksi, joka ei vahingoita muita; ja sen näyttäminen sekä sanoin että tekojen kautta (todistustaakka on kokonaan hänellä)
• sen osoittaminen, että hän ymmärtää aiheuttamansa vahingon loukatun osapuolen näkökulmasta, ja että hän pystyy asettumaan loukatun asemaan.
• että pystyy kertomaan miksi hän teki väärin ja osoittamaan, että tapahtunut ei ilmaise koko hänen persoonaansa ja että hän on nyt hyväksynnän arvoinen. Kerrotun myötä loukatun tulee saada vastaus omiin kysymyksiinsä: ”kuka tämä ihminen on kun hän saattoi loukata minua tällä tavalla?”

(Charles L. Griswold)

---

Loukatun osapuolen sen sijaan... 

• "Hänen pitää välttää kostamista. Loukatun ihmisen asema ei oikeuta kostamiseen. Jos kostaa, niin astuu itse ulos moraalisesta yhteydestä. 
• Hänen tulee olla valmis lopettamaan kaunan kantamisen. Kaunan tai katkeruuden kantaminen pienentää ihmistä ja tekee hyvissä suhteissa elämisen vaikeaksi tai mahdottomaksi. 
• Hänen tulee korjata näkemystään syyllisestä. On kyse siitä, että pystyy näkemään toisen muuna kuin pelkästään roistona, että huomaa myös muita puolia. Pitää luopua kuvasta toisesta ihmisestä moraalisena hirviönä tai muuna vastaavana. 
• Hänen tulee korjata omakuvaansa niin, että hän luopuu moraalisesta paremmuudestaan ja sen sijaan myöntää molempien ihmisyyden. 
• Hänen pitää kääntyä syyllisen puoleen ja vahvistaa anteeksianto kun aika on siihen kypsä 

(Charles L. Griswold)"

Näissäpä tavoitteita kerrakseen. Jos nyt ensin aloittaisi pureskelulla.