Rakkaususkovaisuudesta

"Uskon rakkauteen, joka suoraan kohti käy" laulaa JuhaTapio.

Kirjailen ylös nyt tähän sen ajatusketjun joka hämmensi mut ykspäivä. Ja tänään uudestaan kun muistin sen.

Oon aina ollut sitä mieltä, että rakkaus on ainut asia, mikä kolahtaa ihmiseen niiku for real. Kun ihminen tulee rakastetuksi ts. kohdelluksi siten miten rakkaus kohtelee, se vaikuttaa. Jokainen kaipaa rakkautta, jokainen etsii rakkautta. Ilman rakkautta ihminen kuolee; kärsii, kovettuu, kylmettyy ja kuihtuu. Rakkaus on kuitenkin kuolemaakin voimakkaampi. Se saa sulattaa, murtaa, pehmentää, herättää henkiin kuolleessa elämässä ja sydämessä asioita, jotka kuuluu elämään. Herkkyyden, hentouden, näkemisen, kokemisen, tuntemisen.

Samaan aikaan rakastetuksi tuleminen on vaikeaa. Rakkauden aikaansaama pehmeneminen ja aukeneminen altistaa haavoittumiselle, torjutuksi tulemiselle, hylkäämiselle. Siksi joskus tuntuu turvallisemmalta elää vain hallitulla määrällä "rakkautta"; antaa rakkauden koskettaa vain tiettyyn pisteeseen asti, ei enempää. Ihminen elää tällöin jatkuvassa ristiriidassa; kaipaan kipeästi tulevani rakastetuksi, mutta en kestä sitä että tulen rakastetuksi.

Rakkaus. Ainut asia siis mikä muuttaa.

Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. On ollut helppoa ajatella, että Jumala rakastaa, mutta että Jumala ON rakkaus, se on jotenki vaikeampi. Kunnes tajusin, että mähän uskon just niin vaikken sitä tajuakaan. Se rakkaus, jonka ajattelen muuttavan ihmisen elämän, on Jumala. Se arvostaminen, kärsivällisyys, anteeksianto, hyvän näkeminen, vapauden ja tahdon kunnioittaminen ON rakkautta, jonka kautta Jumala vaikuttaa. Jossa Jumala vaikuttaa.

The Way of Love

If I speak with human eloquence and angelic ecstasy but don’t love, I’m nothing but the creaking of a rusty gate. 

If I speak God’s Word with power, revealing all his mysteries and making everything plain as day, and if I have faith that says to a mountain, “Jump,” and it jumps, but I don’t love, I’m nothing. 

If I give everything I own to the poor and even go to the stake to be burned as a martyr, but I don’t love, I’ve gotten nowhere. So, no matter what I say, what I believe, and what I do, I’m bankrupt without love. 

Love never gives up.
Love cares more for others than for self.
Love doesn’t want what it doesn’t have.
Love doesn’t strut,
Doesn’t have a swelled head,
Doesn’t force itself on others,
Isn’t always “me first,”
Doesn’t fly off the handle,
Doesn’t keep score of the sins of others,
Doesn’t revel when others grovel,
Takes pleasure in the flowering of truth,
Puts up with anything,
Trusts God always,
Always looks for the best,
Never looks back,
But keeps going to the end.

Love never dies. Inspired speech will be over some day; praying in tongues will end; understanding will reach its limit. We know only a portion of the truth, and what we say about God is always incomplete. But when the Complete arrives, our incompletes will be canceled. - - 

Niin pysyvät nämä kolme; usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1Kor13 MSG ja KR92)

Jumala on rakkaus 

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
- -
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
- -
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
- -
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
(1Joh4)

Summa summarum, onko se siis näin?

Uskon rakkauteen - Jumala on rakkaus - Uskon Jumalaan
Rakastan - Jumala on rakkaus - Jumala on mussa
Rakkaus muuttaa - Jumala on rakkaus - Jumala muuttaa

Voi pyhä yksinkertaisuus.