Olet ilma jota hengitän

Pitkän päivän jälkeen tuntui jokseenkin tyhjältä lähteä aloittamaan vankilasolua tälle syksylle. Ajatukset päässä oli aika lailla muualla, ja sydämessä tunteet miinuksella. Kuitenkin lopputulos oli jälleen sama, voi hyvä ihme.

On ihmeellistä olla asian äärellä, kuka tullu mistäkin ja milläkin elämänkokemuksella. Silti se yhteinen oleminen, ajan ja paikan ja ajatusten jakaminen on vaan niin hyvää. Jotenkin se yhteys Jumalan edessä on käsinkoskeltetava, vaikkei se voi olla.

Muutaman hetken ajattelutauosta syntyneen hiljaisuuden jälkeen yks ryhmäläisistä totesi
"pidetään silti kahdeksaan asti, on tässä niin hyvä vaan olla".

Kotiin päästyäni piti päästä haukkaamaan happea. Tuolla jo vähän viileässä illassa kävellessä mietin sitä, miten Jumala on luonut kaiken hyvin. Ilma jota hengitän, on Jumalan ilmaa. Jumalan tekemää ja järjestämää, ja miten hyvää se oli. Ja siitä tämä kaikki sitten lähti. Ajatusvyöry siis.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. (Ps 139:7-12)

Hän on. Ei ole hätää.




Toinen ajatus joka jäi solusta elämään

"Jumalan tahto on antaa hyvää kaikille ihmisille."
Niin. Kaikille. Riippumatta siitä, onko ihminen hyvä vai paha. Jeesus totesi, että Taivaallinen Isä "antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille". Ihmisen on vaikea sitä hyväksyä, että joku kaikkivaltias, hyvä ja oikeudenmukainen Jumala voisi toimia niin epäoikeudenmukaisesti. Minä en haluaisi antaa hyvää kaikille ihmisille, koska jotkut yksinkertaisesti eivät vaan ansaitse sitä tai ole sen arvoisia. Minun mielestä. 

Jumalan mielestä asia on kuitenkin toisin. Jumalalle jokainen ihminen on Hänen luomansa, ainutlaatuinen persoona ja yksilö. Aarre. Lapsi, jonka elämää ja kehitystä hän on seurannut. Koska Jumala on Isä, hän on kärsivällinen, antaa oppia, antaa anteeksi ja unohtaa, suree sattumista ja satuttamista.

Jumala, joka haluaa antaa hyvää kaikille ihmisille. Mikä minä ihminen olen rajaamaan sitä, kuka on rakkauden ja hyvyyden arvoinen?

Ajatus pysähtyi tuohon. Ei mulla oo enää sanottavaa tästä asiasta. Voi näinkin käydä. Eikä tää nyt päätyny mihinkään. Kai kysymykseen onkin ihan hyvä päättää. Heiny. 

Eiku ainiin. Piti laittaa tähän kuvia jota otin happihyppelyllä. Ihme syksyasioita maailma täynnä...

Terveiset kauas, ulkona on tosi kaunista <3