Kaunis ja kipeä elämä

Elämä on rajua. Koska se on yhtä aikaa kaunista ja kipeää. Se tekee siitä rajua.

Elämän kauneus on ihmeellistä. Vois vaan ihastella kaikkea pientä ja merkityksellistä, ja toisaalta ihmetellä kaikkea suurta ja mahtavaa. Miten rakkaus syntyy ja vaikuttaa, miten puhdasta on viattomuus ja aitous. Ja olla amazed sen edessä. Nauttia siitä kuinka helppoa on kun saa olla oma itsensä. Iloita yhteydestä ja levätä luottamuksessa, että se kestää. Ottaa kaikki sellaisenaan kyseenalaistamatta, ja tarttua kasvuun ja eteenpäin menoon. Odottaa innolla uutta. 

Mutta elämä on myös kipeää. Pettymyksiä, kysymyksiä ilman vastauksia. Luottamuksen rikkoontumista, kyvyttömyyttä tehdä niinkuin haluaisi ja näkisi hyväksi. Väärintekemistä. Toisen alistamista ja hyväksikäyttöä. Se on liian vaikeita asioita. Se on menneisyyttä, jota ei voi muuttaa ja jonka vaikutukset rikkoo tänäänkin. Omia vääriä valintoja, toisten vääriä valintoja. Häpeää, pelkoa, yksinjäämistä. Hylätyksi tulemista. Riippuvuutta. 

Tänään tuntuu, että haluaisi ummistaa silmät kaikelta kipeältä. Omalta ja toisten. Kuopsuttais vaan takapihalla ja ihmettelis sitruunaperhosen keltaisuutta. Odottais että saa tehdä raparperipiirakkaa kunhan ensin kasvavat. Miettisi miten kivalta tuntuu kohta liottaa varpaita laiturilla hiljaisella rantasaunalla, tai miten kohta saa nauttia hienoista keikoista kesän festareilla ja tanssia jalat kipeiksi auringonpaisteessa tai sateessa, ei väliä. Mutta ei. Ilmassa on pettymykset, kivut, epäluottamus, toivottomuuden läikähdys. Omat ja toisten. 

Olisi kai helpompaa olla vaan jommassa kummassa laidassa. Katsoa vaan kaikkea kaunista ja liihotella auringonsäteissä ummistaen silmänsä toisten kivulta tai päästämättä itseä tarkastelemaan omaa rikkinäisyyttään. Toisaalta jos lähtökohtaisesti suhtautuisi kaikkeen varauksella ja pahinta olettaen, ei ainakaan koskaan joudu pettymään, koska tietää sitä jo odottaakin. Pessimisti ei pety, sanotaan. 

Jotenkin tää vaan on suunniteltu niin, että kummatkin kuuluu elämään. Kivulta ei voi ummistaa silmiä, koska kukaan meistä ei selviä elämästä sitä tuntematta. Rakkaudelle ja kauneudelle tulee uskaltaa antaa tilaa, muuten on jo kuollut. Jeesus sanoi, ettei terveet tarvi parantajaa, vaan sairaat. Siksi voisi kai iloita kivusta, koska kivun keskellä ymmärtää tarviivansa Jumalaa. 

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri."  (Matt 5)

Jotta voi olla hengessään köyhä, täytyy ymmärtää ettei itsessään pysty mihinkään Jumalan tekoihin. (omistaakseen näin itse taivaan valtakunnan)
Jotta voi olla murheellinen, on koettava kipua. (saadakseen itse lohdutuksen)
Jotta voisi olla kärsivällinen, on kohdattava jotakin mitä joutuu odottamaan. (periäkseen itse maan ts. saadakseen odottamansa)
Jotta voisi olla vanhurskauden nälkä ja jano, on koettava puutetta. (tullakseen itse ravituksi)
Jotta voisi armahtaa, on kohdattava jotakin vääryyttä. (tullakseen itse armahdetuksi)
Jotta voisi olla puhdassydäminen, on nähtävä sydämen likaisuus pyrkiäkseen mielenmuutokseen. (saadakseen nähdä Jumalan)
Jotta voisi olla rauhantekijä, on koettava tilanteita jossa valita riidan sijasta rauha. (saadakseen Jumalan lapsen nimen)
Jotta voisi tulla vainotuksi vanhurskauden tähden, on oltava rohkea tilanteessa jossa voi tulla torjutuksi. (saadakseen omistaa taivaan valtakunnan)

Noh, en tiedä onko tuo liian vaikeasti ajateltu, kuulostaa raskaalta ja monimutkaiselta. Ihan kun elämäkin, jota tänään tuntuu, että on ollut jotenkin liikaa. Siksi nyt kuppi kaakaota ja peiton alle nukkumaan. Elämä tapahtukoon, minä nukun autuaan tietämättömänä mistään. Huomenna on uusi päivä opetella tasapainottelemista kauneuden ja kivun välimaastossa.



Jostain tuli tuo Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee -mieleen. Iso biisi, iso tunnelma, kaunis ja kipeä elämä sulautettu sanoihin ja säveliin. Siksi se tässä. Huhhuh.