Tilanteen mukaan

Kiukkuvuodatus.
En pidä siitä, että asioita joutuu arvioimaan tilannekohtaisesti. En pidä siitä, että jokaisen täytyy itse harkita miten tilanteissa tulee toimia. En pidä siitä siksi, että se aiheuttaa epävarmuutta ja virheen mahdollisuuden. Enkä siksi, että mistään ei voi sanoa varmaksi mitään. Kenenkään muun toimintaa ei voi arvioida kun omaansa, ja siitäkin pitää kantaa itse vastuu. En pidä siitäkään. Vastuusta. Miksei asiat voisi olla vaan selkeitä; selkeä oppi, ja kaikki sen valossa arvioitavissa? Oikea ja väärä selkeästi nähtävissä ja todettavissa ja määriteltävissä. Ärsyttää, kun mistään ei voi tehdä mallia tai kaavaa, joka toimisi joka kohdassa. Minä haluan tietää totuuden! Minä haluan lokeroida asioita, jotta niiden merkitystä voi arvioida!

Tänään olisin valmis menemään johonkin laatikkoon, koska laatikossa ainakin tietää selvästi ja varmasti miten asiat on. *itkupotkuraivarit* (ja kun suututtaa niin asiat ei tuu suomeksi suusta ulos saati sormista)

Laatikkoon... Jos ajatteliskin, että olis oikeasti laatikossa. Siellä on oma muuttumaton tilanne, olosuhteet eivät vaihdu ja tila on hallittavissa. Voin vaan miettiä mitä laatikon ulkopuolella on ja tapahtuu, muodostaa mielikuvia, käsityksiä ja oletuksia. Helppoa ja yksinkertaista. Toisten laatikot on varmaan samanlaisia kun munkin oma, voin kommentoida täältä sinne toiseen laatikkoon ja jaetaan yhteinen kokemus näistä laatikoista ja meillä on kivaa. Joku jos sanoo mielipiteen, mistä itse oon eri mieltä, voin varmasti sanoa hänen olevan väärässä koska vain tämä minun kokemukseni ja ymmärrykseni on varmasti ja koetellusti totta. Helppoa ja turvallista ja selkeää.

Kun laatikko otetaan pois, onkin yhtäkkiä avaraa. Aurinko porottaa silmiin ja perhoset lentelee ympärillä, muurahainen alkaa kiipeämään jalkaa pitkin. Huomio kiinnittyykin olosuhteisiin; ympärillä kaikki on yhtäkkiä mahdollista, ja ennakoimatonta. En voi vaikuttaa siihen, miten paljon tuulee tai aurinkopaistaa, en siihen minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia mikäkin tilanne herättää. Mitä tahansa voi tapahtua, enkä voi valmistautua siihen mitenkään. En enää tiedäkään mitään niin varmaksi. Pelottavaa nähdä äärettömän kauas ja tuntea kaikki tuulen muutokset.

Avarassa paikassa on myös joku toinen ihminen. Yhtä hämillään vallitsevista muuttuvista olosuhteista. Se minkä minä koin ihanana kauniina pakkaspäivänä, onkin hänelle kamalaa liian kylmää. Yritän etsiä hänestä jakajaa kokemalleni ilolle, turhaan. Oonko minä väärässä, vai tuo toinen? Kertokaa joku mitä täällä tapahtuu!

On erilaisia kokemuksia; yks näkee madot ällöttävinä rumina tapettavina limalötköinä, ja toinen mahdollisuutena kalastaa ja kolmas oivallisena kasvimaanmöyhentäjänä. Ärsyttävää kun madoillakin on niin monta käyttötarkoitusta. Laatikon ulkopuolella on paljon vaihtoehtoja, vähän vastauksia. Siellä on henkilökohtaisia kokemuksia, näkemyksiä ja arvostuksia. Siellä joutuu jättää tilaa epävarmuudelle, siellä joutuu arvostaa toisen näkemystä yhtä hyvänä kun omaansa. Siellä joutuu myöntämään, ettei tiedä miltä toisesta tuntuu. Siellä joutuu hyväksymään sen, ettei tiedä toisen puolesta. Laatikon ulkopuolella saattaa joutua vaihtamaan omaa mielipidettään, kun olosuhteiden muuttumisen myötä omat ajatukset muuttuvatkin. Joutuu kokemaan itse, arvioimaan itse, harkitsemaan itseään. Joskus jonkun samankaltaiset kokemukset on mahdollisuuksia oppia, joskus toisen erilaiset kokemukset on mahdollisuuksia oppia.

Laatikossaan jokainen on yksin. Laatikon ulkopuolella ollaan yhdessä yksin.

Jos vaan saan hetken istua tässä laatikon ulkopuolella eikä kukaan odota mitään vastausta mihinkään. Ihmetellä näitä muuttuvia tekijöitä ja vaihtuvia olosuhteita. Kuulla kokemuksia ja tarkastella niiden vaikutuksia.

Tekee mieli istua aika hiljaa kun ei muuta uskalla.

Jumalakin on täällä, eikä Hänellä oo kiire.

Onneksi on. 

Vaikken Hänestäkään ihan varmaksi enää pysty sanomaan paljoa, 

mutta sen tiedän että Hän varmasti tietää. 

Madoista ja muistakin.

(kiukkukin tais unohtua tässä ihmetellessä ... )