Adventtirönsy

Meillä ihmisilläpä taitaa olla taipumus haluta olla jotakin suurta ja mahtavaa. Tarve saada ihailua, huomiota, kannustusta, arvostusta. Joskus se maksaa jonkun toisen nöyryyttämisen hinnan. Sitten kun ollaan omasta mielestämme onnistuttu, ja saatu vielä hienosti joltain toiselta hyväksyntä ja ehkä julkinenkin kiitos asiasta, ollaan tyytyväisiä itseemme. 

Jeesus sanoi heille (fariseuksille): "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, 
mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. 

Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys. 
(Luuk 16:10-15)

Toi oli rahaan liittyvässä asiayhteydessä, mutta siinä kuitenkin Jeesus mainitsee myös sen, että kahta herraa ei voi palvella: ei mammonaa ja Jumalaa. Mun käsityksen ja kokemuksen mukaan se koskee myös sitä, ettei omia tarkotusperiänsä ja Jumalaa voi palvella yhtäaikaa. En nyt tarkota, ettäkö ei saisi yhtään ajatella sitä mikä omasta mielestä on järkevää ja alkaa lapaseksi.. vaan mikä on vähä niiku perusajatus toiminnan taustalla. Minä olen suurin vai Jumala on suurin? Opetuslapsetki riiteli siitä kuka nyt heistä on sitten suurin. Jeesus opasti heitä näin..

Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi:

"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja 
ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.

Niin ei saa olla teidän keskuudessanne.

Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi,

se olkoon toisten palvelija,

ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi,

se olkoon toisten orja. 

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, 

vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." 
 (Matt 20:24-28)

Jeesus sanoi, ettei hän tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Ja silti, hän oli se kenellä oli valta ja voima tehdä asioita mitä kukaan ei koskaan ollut tehnyt (Matt 9:1-8), tuli nimenomaan palvelemaan, ei palveltavaksi.

Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen

vaan luopui omastaan. 

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. 

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, 

hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. 
(Fil 2:5-8)

Jeesus luopui siitä mitä hänellä oli. Tuli elämään meidän kaltaista elämää, johon kuuluu kysymykset, haasteet, ilot, surut ja kivut. Luopui siitä Kuninkaan paikasta näkymättömissä, tuli elämällään antamaan esimerkin ja kuolemallaan kärsimään meidän rangaistuksen.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, 
kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, 

kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 
"Jeesus Kristus on Herra."

Jeesuksen elämän ja kuoleman seurauksena Jumala korotti hänet, ja teki kuninkaiden Kuninkaaksi. Nöyrtymisen ja kuuliaisuuden seurauksena.


Viisasmies Jaakobin kirjeessä on huomioinut tämmösen seikan, mikä mun mielestä hyvin kuvastaa ihmisen luontaista tapaa toimia.. (rönsy, muttei nyt malta)

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, 

kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.

Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, 

sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan,

niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle

 ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? 

Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen."

Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne?

Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?

Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri 
maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat 

ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. 
(Jaak 2:1-5)

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, 

Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. 
Toinen oli fariseus, toinen publikaani.  

Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' 

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' 

"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
 (Luuk 18:9-14)

Nää jälkimmäiset oli Jeesuksen sanoja. Kuka tunnistaa ittensä edelläkuvatusta? Joo, siellä näkyy käsiä ja siellä, Herra näkee. Kiitos, voitte laskea kädet.



Mutta niin, oltiin siis siinä toistensilmissätärkeänäolemisessa. Tänään kun on ensimmäinen adventtisunnuntai, ja Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, niin siitä tää ajatusrönsyily alunperin lähti.

  Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. 
Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, 
että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian." 
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: -Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. 
(Matt 21:1-5)

Jeesus oli Jumalan Poika, Kuningas joka tiesi mikä valta hänellä oli, niin ratsasti aasilla. Kuningas aasin selässä. Mutta Jeesus ei välittäny siitä, koska tiesi ettei hänen kuninkuutensa ollu tästä maailmasta (Joh 18:36). Rakastan sitä, miten tää homma menee. Rakastan sitä Kuningasta sen aasin selässä, koska se on jotaki niin paljon enemmän ja merkityksellisempää ja mullistavampaa kun mitkään tän maailman Kings and Queens.

Meidänkään arvo ja merkitys ei ole tästä maailmasta.
Meidän arvon ja merkityksen antaa Jumala, joka on rakastanu meitä jo ennenkun ollaan tehty mitään.
Koska jos me eletään siinä "astun sun päälle että pääsen sua korkeammalle" -elämässä, joku tulee aina astumaan meidän päälle päästäkseen korkeammalle, eikä me ikinä päästä mihinkää.
Vain se merkitys, joka ei oo tästä maailmasta, katkaisee sen kierteen.

"Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. 

Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua."
 (Joh 12:26)