Ansioton rakkaus meidän osaksemme

On helppo antaa armo niille, ketkä on ansainnu sen. Vaikea on armahtaa tai sallia toisten osottaa armoa niille, ketkä ei oo ansainneet sitä.
Mietittiin tänään, että on helpompaa antaa rakkaudellista huomioo ja välittämistä niille, ketkä eivät omalla toiminnallaan ole aiheuttaneet omaa heikkouden tilaa ja  avuntarvettaan. Esim laiminlyödyt lapset, ikääntyneet ihmiset, luonnonkatastrofien uhriksi joutuneet. Mutta entäs sitten, kun eteen tulee niitä ketkä omalla toiminnallaan on aiheuttaneet oman heikkouden ja avuntarpeensa? Hän joka on jättäny vuokrat maksamatta ja on nyt asunnoton ja valittaa kylmää, hän joka on juonut tarpeeksi menettääkseen lapsensa ja ikävöi heitä kyyneliin, hän joka on jättäny koulut kolme kertaa kesken eikä pääse töihin ja on katkeroitunu yhteiskunnalle, hän joka valittaa vankilan oloja vaikka itse on itsensä sinne hoitanut. "Kannattais varmaan muuttaa touhuaan niin sais jotakin aikaseksikin" "oisko pitäny miettiä pikkusen aikasemmin"

Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. 
Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. 

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteenja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?""Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

***

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. [Ateriat nautittiin makuulla ollen.]

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."  "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.

"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."  "Aivan oikein", sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille:  "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun,  mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." 

***

Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi- nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. 

Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." 

Jeesus osoitti rakkautta, huomiota ja välittämistä niillekin, ketkä olivat omalla käyttäytymisellään heikentäneet omia olosuhteitaan vaatimatta heiltä mitään ennen sitä. Mitäs sitten kun ollaan saatu Jeesukselta sitä rakkautta, huomiota ja välittämistä - mitä hän sitten meiltä odottaa?

"Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä." 

Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.'Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole."

"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." 

Ilman ansiotonta rakkautta me suljetaan Taivasta tarvitsevilta ihmisiltä mahdollisuuden kokea Jumalan rakkaus.

"Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä.
Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Laitonta, hajottavaa ja järjetöntä toimintaa ei tietenkää tarvi hyväksyä. Monesti ihminen vaan itsekin kyllä tietää tehneensä tai tekevänsä jatkuvasti väärin itseään ja muita kohtaan, eikä sitä tarvitse kristityn hänelle korostaa. Helpommaksi muutoksen tekee se, joka osoittaa välittämistä ihmiselle hänestä huolimatta, koska kun ihminen kokee olevansa arvokas sellaisenaan ja kokee tulleensa välitetyksi, hän rohkaistuu myöntämään sen ettei oma toimintansa olekaan kovin rakentavaa. Jos vastassa on lähtökotaisesti tuomion ja vaatimuksen muuri, siihen on reagoitava kovuudella ja itsepuolustuksella. Kova kovaa vastaan ei toimi. Ja vaikka ei tietäisikään tekevänsä jatkuvasti väärin, tai jopa tekisi tahallaan pahaa, niin onko meillä siltikään oikeutta pimittää Jumalan rakkautta häneltä. Jumalan on tuomio kuitenkin, ei meidän. Meille on annettu vaan käsky rakastaa.
Muistetaanhan me, että Jumala pelasti meidätkin ansiottamme ja mekin häneltä saamme rakkauden ilman ansioitamme. Ei vaadita ansioita keneltäkään muultakaan ehtona Jumalan rakkaudelle.