lauantai 29. joulukuuta 2012
Pieni kerholainen
Eiliseen keskusteluun isän ja pienen pojan keskinäisestä toiminnasta vrt ihmisen ja Jumalan keskinäisestä toiminnasta ajauduin miettimään yömyöhään mitä kaikkia käytännönjuttuja siitä saakaan aikaan. Mitkä vastaa samanlaisia juttuja ja tilanteita kun mitä Jumalan kanssa on.
Aamulla puolinukuksissa näin vielä unta..
Olin pieni, ehkä 5v ja mun piti mennä läheiseen seurakunnan toimintakeskukseen pyörällä. Tottakai innoissaan kun niin iso tyttö että kerhoon ite menen. Monet aikuiset siinä hötäkässä hyvää hyvyyttään ja huolestuneisuuttaa halusi neuvoa mitä kautta on hyvä mennä ja mitä kaikkea matkalla pitää ottaa huomioon ja varoa. Traktoreita voi tulla siitä tienhaarasta, syvä oja on siinä mutkassa älä vaan aja sinne, etkä muuten jää leikkimäänkään mihinkään koska et saa myöhästyä, voit oikaista siitä pienempää polkua se on turvallisempi..eikun mene isoa tietä ei siellä autoja niin paljoa mene. Ja mua alko pelottaa. Tuntu etten osaakaan ehkä sinne kun on noin vaikeita juttuja, ja matkasta tuli niin iso asian..mä halusin vaan sinne kerhoon mennä. Alko itkettää etten pian pääsekään kun en vaan uskalla, kun sitten uneni isä tuli kysymään mikä pientä itkettää. Unessa kyllä tajusin että isä jo tiesikin itkun syyn, oli vaan aikuismaisen myötätuntoisesti huolissaan. Otti kerhorepun ja laittoi sen mun selkään, nosti pienen pyörän ja ojensi mulle. Otti katoksesta omansa ja sanoi lähtevänsä saattamaan. Mentiin yhtämatkaa. Lähtö tapahtui sen verran ajoissa, että ehdittiin pysähtyä silittämään matkalla naapurin ulkoiluttamaa koiraa, ja ihmettelemään sillalle ojassa virtaavaa veden paljoutta. Kerhoon vievän tien päässä isä pysähtyi ja sanoi että tästä osaan yksin. Perillä käännyin vilkuttamaan isälle jonka tiesin jääneen seuraamaan loppumatkaani.
Pieni kerholainen pääsi kerhoon, isä tiesi miten sinne mennään ja millon pitää lähteä ja mikä kaikki on matkalla pysähtymisen paikkoja. Pieni kerholainen varmaan kertoi tohkeissaan matkalla näkemiään asioita, joista kerhontäti sai aasinsiltoja omaan puheeseensa Jumalan Valtakunnasta. Ja pieni kerholainen hoksasi esimerkit paremmin kun kukaan muu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti