Oikoumene

Ekumeeninen rukousviikko on alkaa tänään. Viikon ajan kristillisissä kirkoissa rukoillaan kristittyjen yhteyden puolesta Jeesuksen toiveen mukaisesti. "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." Ekumeenisella rukousviikolla on jo yli satavuotiset perinteet, Suomessa viikkoa on alettu viettää 1950 -luvulla. Kyse on siis mitä suuremmissa määrin myös pyhien yhteydestä. Ensiviikolla miljoonien ihmisten kanssa saman asian äärellä. Hämmentävää.

Kristityillä on kirkkokunnasta riippumatta matkalleen samat lähtökohdat ja sama päämäärä. Miksi käyttää matkantekoaika riitelemiseen siitä, kenen tie ja tavat on oikeat? Mitä jos etsittäisiinkin eroavaisuuksien sijasta yhteneväisyyksiä? Tai keskinäisen oikeassaolemisen kilpailun sijasta toisen olemassaolon ja paikan tunnustamista? Tuomitsemisen sijaan oppimista? Tiedon sijaan kysymyksiä? Paremmin tietämisen sijaan uteliaisuutta? Jotenkin niin, että huomio olisi asioissa, jotka taistelee pahaa vastaan sen sijaan, että saisivat itse aikaan sitä. 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

(Franciscus Assisilainen) 

Myös tuttu 1Kor13 ohjaa meitä samaan. Näissä asioissa riittää huomiotavaa, niin ei jääne aikaa riitelylle. 

Herra, koska rakkaus on kärsivällinen…auta minua olemaan hidas tuomitsemisessa, mutta nopea kuuntelemisessa,
arka kritisoimisessa, mutta altis rohkaisemisessa,muistaen järkkymättömän kärsivällisyytesi minun suhteeni. 

Herra, koska rakkaus on lempeä…auta, että sanani olisivat hyväntahtoisia ja tekoni harkittuja. Muistuta minua hymystä ja sanoista ”Ole hyvä” ja ”Kiitos”, sillä näillä pienillä asioilla on suuri merkitys.

Herra, koska rakkaus ei kadehdi, ei kersku...auta sydäntäni nöyryydessä, jotta se näkisi hyvän toisissa. Anna minun ymmärtää ja iloita kaikesta, mitä minulla on ja kaikesta mitä olen, niin että teen samoin ympärilleni oleville.  

Herra, koska rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan...auta minua puhumaan korville ja sydämelle suopein sanoin. Muistuta minua todellisesta, suuresta maailmasta joka on täynnä puutteita ja vahinkoja, kun olen käpertymässä omaan pieneen maailmaani. 

Herra, koska rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa…auta minua antamaan anteeksi toisille, niin kuin sinä annat anteeksi minulle. Kun olen sortumassa vihankaunaan, auta minua lempeästi vapautumaan siitä, niin että voin ojentaa sen sijaan rakastavan käden. 

Herra, koska rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa… auta minua puolustamaan hyvää ja oikeaa, suojelemaan suojattomia, auttamaan avuttomia. Näytä minulle, miten voisin tajuta tämän eron.

Herra, koska kaiken se kestää, kaikessa uskoo…auta minua olemaan suojapaikka lähimmäisilleni. Kun suuri maailma on ankara ja kylmä, olkoon sydämessäni paikka hyväksynnälle ja lämmölle.

Herra, lopulta, koska rakkaus kestää kaiken...auta, että sydämeni sykkisi jatkuvasti Sinulle ja toisille ihmisille. Kiitos Sinulle tästä päivästä, jolloin ylistämme rakkautta ja siitä, että näytät meille mitä rakkaus todella merkitsee. 

Aamen. 

Ekumeenisen rukousviikon 2015 tekstit ja rukoukset löytyvät täältä.