Katoavaisuudesta katoamattomuuteen

Tänään on ollut elämän katoavaisuuden miettimisen päivä.

Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun pitää jälleen tulla.
Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herra nimi.
Katoavaisuudessa kylvetään, katoamattomuudessa herätetään.
- - Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.

Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
(Saarn. 12:7)

Me kuvitellaan usein olevamme ihmisinä enemmän kuin maan tomua. Lopulta kuitenkin se osa mikä meistä on enemmän, on meidän sisällämme jo nyt kuolematonta. Mikään siitä ei ole meidän omaa aikaansaannosta tai hyvin töin ja toimin saavutettavissa. Tai pahoin teoin menetettävissä. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.

Kiitos Herra, että sinä hänet, sinä hänet tunsit. Missä hän olikin ja minne menikin, sen sinä tiesit, jo kaukaa sinä näit hänen aikeensa. Kulki hän tai lepäsi, kaiken sinä mittasit, perin pohjin sinä tunsit hänen tekemisensä. Sinä loit hänet sisintään myöden, äitinsä kohdussa sinä hänet punoit. Hän oli ihme, suuri ihme, ja kiitämme sinua siitä.
(mukaillen Ps. 139:1–3)

Jumala, Isämme.
Rohkaise meitä suremaan,
kun on aika surra ja itkeä.
Varjele, ettemme murheessamme
ajattelisi vain kuoleman pimeyttä
vaan muistaisimme ikuisen elämän toivoa.
Opeta meitä turvautumaan Poikaasi Jeesukseen Kristukseen,
joka on voittanut kuoleman vallan.
Lohduta meitä
ja auta meitä kohtaamaan huomispäivä
luottavaisesti ja turvallisin mielin.
Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden. 

Me turvaudumme Kristukseen, kuoleman voittajaan, joka sanoo: »Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.»