Uuden vuoden aikaan tehdään usein lupauksia. Multakin kysyttiin, oonko tehnyt. En ollu. Kun on niin huono itsekuri ettei mitään "juon vettä 2litraa päivässä" oikeen meinaa toimia. Ja "olen kärsivällisempi" unohtuu ensimmäisessä sopivassa paikassa.
Mutta tuon edellisen kirjoituksen jälkeen, katoavaisuutta ja muita pohtiessani, olen jäänyt kysymyksen äärelle; miten uskaltaa nauttia kun kaikki voi päättyä silmänräpäyksessä? Miten uskaltaa rakentaa tulevaisuutta tietäen että se voi romahtaa milloin vaan? Samaan aikaan kuitenkin tajuaa, että elämä jää elämättä jos katoavaisuutta alkaa liikaa miettimään. Miten sitten pitäisi? Ja tästä päädyin kuitenkin uudenvuodenlupaukseen. Itseasiassa asia on kyllä sen kaltainen, ettei siihen uusia alkuja tai vuosia tarvita tai lupauksia, vaan kyse on enemmänkin halusta oppia. Naamioidaan se nyt kuitenkin tähän vuoteen 2015 kuuluvaksi, nimittäin Kiitollisuus.
Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.— Demokritos
Monesti ihminen kulkee ajatuksissaan liian kauas. Kuten minä katoavaisuutta miettiessäni ja murehtiessani. Toisaalta voi kulkea kauas menneisyyteen ja elää tavallaan sieltä käsin; kipuja, pettymyksiä, haavoja riittää korjattavaksi ja tuskailtavaksi. Puutteita, heikkouksia, oppimattomuutta, menneessä ja tulevassa; "en vaan pysty", "taaskaan en onnistunut", "tuokin asia on niin vaikea että lähtee järki".
Kauas tai liian syvälle katsoaessaan jää näkemättä kaikki hyvä mitä tämä hetki kantaa, näyttää ja todistaa. Mitä minulla on, mitä olen saavuttanut, missä onnistunut. Ketkä ovat lähelläni? Mikä on tässä hetkessä hyvin?
Kiitollisuus pysäyttää meidät tähän hetkeen ja kääntää katseen (asenteen) olemassa olevaan hyvään ja vahvistamaan sitä sen sijaan, että haikailee olemattomia ja tuskailee tapahtumattomia. Tämä hetki on tärkeä siksi, että muusta meillä ei ole varmuutta.
Nettiä selatessani opin, että kiitollisuus on myös terveellistä. Hyvään tuskailun sijaan keskittyminen vähentää stressitasoa, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja vähentää negatiivisia tunteita. Se myös parantaa elämänlaatua ja tuo lisää elinvuosia. Melkoinen superfoodi siis.
Eipä turhaan Raamatussakaan sanota, että "kiittäkää joka tilassa", ja vielä lisätään että se on Jumalan tahto. Vielä kun kristittyinä uskotaan, että "jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee Jumalalta" niin miksipä ei kiitollisuutta tulisi osoittaa Jumalalle. Unohtamatta tietenkään läheisiä, itseä ja elämää yleensä.
Joten kiitollisuutta haluan ja aion opetella tänä uutena vuotena. Oh Lord help me :).
Kiitos hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti