hän

Istuin hiljaisessa keittiössä kahvia ja aamupalaa nautiskellen keskisuomalaista lukien. Vaikka kello oli vasta 11, olin jo käynyt lenkillä, kaupassa, pessyt pyykit ja laittanut narulle, koonnut tuulettimet kaapista ja vienyt tavaraa varastoon. Reipas minä! Siinä kahvia hörppiessä naapurin mies meni ikkunan ohi, ja tajusin, että mun mies tulee tänään kotiin matkaltaan. Tämä hetken kestänyt paluu yksinolemiseen ei enää jatkukaan, kuten aiemmin.

Kun mieleen tulvahti asioita, tajusin muutakin. Muistin monia aiempia yksinäisen tuntuisia iltoja ja vkonlopun päiviä, kun oman pään asiat kiertää kehää ja hiljaisuus ei kommentoi mitään. Naapureiden elämät, ystävien elämät, sukulaisten elämät - ja minun oma elämäni. Minä minun minua. Koti oli minua varten, aika oli minua varten, suunnitelmat minua varten. Hiljaisuudessa oli onnensa, olemisen kauneudessa kiitoksensa. Vain Jumala tiesi lopulta kaiken, muut oli mun elämässä vain vieraina.

Miten vähän maailma näkeekään! 

Se ei tiedä sydämesi tuskasta

eikä vaikeuksistasi, saamistasi voitoista.

Mutta ole kiitollinen, että on Eräs, joka tietää,

Eräs, joka tietää jokaisen kriisin, 

jokaisen yrityksen, 

kaikki sydämen tuskat. 

(Kirjasta Jumala puhuu) 

Auringon kultaama kasteinen aamu
Kenelle näyttäisin sen
Salaiset riemuni, surujen viilto
Kuka on kaiken sen arvoinen
Kuka odottaa minua varjoissa puiden
Joko piirteensä voin aavistaa
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa 

Sovittaa askeleet poluille yhteen
Ja tasoittaa tie vuorollaan
Onneni vain hänen onnestaan saaden
Ja voimani voimastaan
Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden
Kenen kanssa ne kulkea saan
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa 

Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän

Hän tulee tänään kotiin. En olekaan enää yksin, vaan onkin hän, jakamassa läsnäolon, kodin, suunnitelmat, haaveet - elämän.  Minut. Hän, joka ei elämästäni aikaisemmin puuttunut, mutta joka elämääni tullessaan teki elämän vaiheista kokonaisen. Hän, kenelle minä saan olla minä. Ei olekaan ohikulkija, oppija, sivusta seuraaja, kuulija, näkijä tai tietäjä, vaan on elämänkumppani. Meistäkin vain Jumala tietää kaiken.

Kiitos että olet, ja tulet kotiin. Tervetuloa. Rakastan sinua.