Muita enemmän

Auringon kultaama kasteinen aamu
Kenelle näyttäisin sen
Salaiset riemuni, surujen viilto
Kuka on kaiken sen arvoinen 

Kuka odottaa minua varjoissa puiden
Joko piirteensä voin aavistaa
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa 

Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän 

Sovittaa askeleet poluille yhteen
Ja tasoittaa tie vuorollaan
Onneni vain hänen onnestaan saaden
Ja voimani voimastaan 

Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden
Kenen kanssa ne kulkea saan
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa 

Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän

Loppukevennykseksi:

"Ja jossain on aina puisto ja penkki,

tyttö ja poika ja hiljaisuus.

Puhua ois hyvä, mutta sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu."