Kirkkovuoden
tekstinä on tänä päivänä yks mun lempikohdista Raamatusta, Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista (Luuk 18:9-14). Jäin sitä
miettimään ja mietin itseni solmuun. Oli
vaikea alkaa miettimään, kuka on tämän päivän fariseus. Helpompaa on
miettiä se uskonnolliselta kannalta, mutta muitakin tekopyhiä ihmisiä
on. On helppoa olla tekopyhä ja tuomita muita, niin helppoa. Ketäs ne publikaanit sitten olisi? Yritin nimetä huijareita, yritysjohtajia överipalkkoineentai muita .. mutta vaikea oli. Ja hengellisen aspektin vähemmälle. Tämmösen sykkyrän siitä kuitenkin sain.
***
Muutamille,
jotka olivat varmoja omasta erinomaisuudestaan ja väheksyivät muita, Heli
esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi
aikuista oli kaupungilla. Toinen oli "pikkusen paree", toinen oli ”tavis”.
"Pikkusen
paree" istahti perjantaina puiston penkille ja laittoi watsappiviestiä
kaverilleen: ’Että mitä porukkaa täällä taas. Kaupunki antaa parastaan, huhhuh.
a) Tässä näkee tuon säätämisen tuloksen. Onneksi mä löysin läsnäolon taidon ja
henkilökohtaisen hyvinvoinnin fitnessistä. Ei tarvi valittaa että oma elämä ahdistaa,
kun viittis vaan nähdä vaivaa ittensä eteen. Mäki reenaan 9kertaa viikossa. Mun
mielestä on jotenki säälittävää kun ihminen päästää ittensä tommoseen tilaan. b)
Täällä sitä taas koko kaupunki ryyppää yhteiskunnan rahoja jotka minä oon palkastani
maksanu! Menisivät oikeisiin töihin ja kantaisivat vastuun niinku minä. Loppuis
tämä suvakkiyhteiskuntapaska. Minäki oon pennusta asti tehny työllä omat
rahani, niin paljo tein töitä että akka lähti ja pakko juoda viinaa. Mutta omilla
rahoillani sen maksan *tana eikä niiku nämä loiset. Kyllä se on kunnon elämää
se.
c) Kun vaan lopettaisivat
synnissä elämisen niin kuin minäkin tein. Sen jälkeen joka päivä raamatunlukua
nii en ole sittemmin harhapoluille enää lähtenyt ja elämä menee Herran tahdossa
vaan kunniasta kunniaan. Se on mahtava homma kun ei tarvi elää synnissä, kyllä
minä alan oikein voimaan pahoin kun mietin että tommosta elämää pitäisi vielä
elää.’
”Tavis” käveli
hiljaa ohitse, yksin. Siinä kävellessään hän mietti hiljaa mielessään: ’Ollut
vähän raskas päivä tänään, huono olla ja asiat vaan mietityttää. Mustahan piti
tulla liikunnan opettaja, mutta ei tällä selällä enää. Toi mies varmaan luulee
että oon humalassa kun tää kävely on taas tämmöstä. Onneksi tänään oli
työkkärissä mukava virkailija, saatiin asiaa eteenpäin, nyt vaan pitää oottaa. Ois
niin kiva tehä jotain tähteellistä! Mutta, voi että tuota pappaa, taas huonossa
kunnossa. En kehtaa mennä auttamaan kun viimeksi se oli niin äkäinen, katon
tässä hetken että se pääsee kotiinsa asti ettei käy pahasti. Pitää kerätä vähän
rohkeutta niin menis juttelemaan uudestaan. Mummon luo aion huomenna mennä, juodaan vaikka
päiväkahvit ja luetaan lehtiä ja sitä raamattua, mitä se aina toivoo.. Ompas
täällä menoa.. Toivottavasti näillä ihmisillä täällä ois kiva perjantai eikä
sattuis mitään pahempaa.’
Onkohan se
raskasta olla oikeassa kun muut on koko ajan väärässä, raskasta tietää paremmin
kun muut ei siitä muutu. Väärineläjien kanssa eläminen samassa yhteiskunnassa
käy ainakin hermojen päälle. Tai sitten ei. En jaksanut ajatella tätä valmiiksi asti. Tsorp.
Jeesus
kuitenkin sanoi, että joka itsensä korottaa se alennetaan. Ja joka itsensä
alentaa, se korotetaan.
Auts, täähän meni syvälle. Tusen tack!
VastaaPoistaHeny! Sill online <3 "tahdon uudet silmät, jotta näen kauemmas, pihan yli vuorille ja niiden lävitse"
Poista