Pikkusen paree ja tavis

Kirkkovuoden tekstinä on tänä päivänä yks mun lempikohdista Raamatusta, Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista (Luuk 18:9-14). Jäin sitä miettimään ja mietin itseni solmuun. Oli vaikea alkaa miettimään, kuka on tämän päivän fariseus. Helpompaa on miettiä se uskonnolliselta kannalta, mutta muitakin tekopyhiä ihmisiä on. On helppoa olla tekopyhä ja tuomita muita, niin helppoa. Ketäs ne publikaanit sitten olisi? Yritin nimetä huijareita, yritysjohtajia överipalkkoineentai muita .. mutta vaikea oli. Ja hengellisen aspektin vähemmälle. Tämmösen sykkyrän siitä kuitenkin sain.

***

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta erinomaisuudestaan ja väheksyivät muita, Heli esitti tämän kertomuksen:

”Kaksi aikuista oli kaupungilla. Toinen oli "pikkusen paree", toinen oli ”tavis”.

"Pikkusen paree" istahti perjantaina puiston penkille ja laittoi watsappiviestiä kaverilleen: ’Että mitä porukkaa täällä taas. Kaupunki antaa parastaan, huhhuh. a) Tässä näkee tuon säätämisen tuloksen. Onneksi mä löysin läsnäolon taidon ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin fitnessistä. Ei tarvi valittaa että oma elämä ahdistaa, kun viittis vaan nähdä vaivaa ittensä eteen. Mäki reenaan 9kertaa viikossa. Mun mielestä on jotenki säälittävää kun ihminen päästää ittensä tommoseen tilaan. b) Täällä sitä taas koko kaupunki ryyppää yhteiskunnan rahoja jotka minä oon palkastani maksanu! Menisivät oikeisiin töihin ja kantaisivat vastuun niinku minä. Loppuis tämä suvakkiyhteiskuntapaska. Minäki oon pennusta asti tehny työllä omat rahani, niin paljo tein töitä että akka lähti ja pakko juoda viinaa. Mutta omilla rahoillani sen maksan *tana eikä niiku nämä loiset. Kyllä se on kunnon elämää se.

c) Kun vaan lopettaisivat synnissä elämisen niin kuin minäkin tein. Sen jälkeen joka päivä raamatunlukua nii en ole sittemmin harhapoluille enää lähtenyt ja elämä menee Herran tahdossa vaan kunniasta kunniaan. Se on mahtava homma kun ei tarvi elää synnissä, kyllä minä alan oikein voimaan pahoin kun mietin että tommosta elämää pitäisi vielä elää.’

”Tavis” käveli hiljaa ohitse, yksin. Siinä kävellessään hän mietti hiljaa mielessään: ’Ollut vähän raskas päivä tänään, huono olla ja asiat vaan mietityttää. Mustahan piti tulla liikunnan opettaja, mutta ei tällä selällä enää. Toi mies varmaan luulee että oon humalassa kun tää kävely on taas tämmöstä. Onneksi tänään oli työkkärissä mukava virkailija, saatiin asiaa eteenpäin, nyt vaan pitää oottaa. Ois niin kiva tehä jotain tähteellistä! Mutta, voi että tuota pappaa, taas huonossa kunnossa. En kehtaa mennä auttamaan kun viimeksi se oli niin äkäinen, katon tässä hetken että se pääsee kotiinsa asti ettei käy pahasti. Pitää kerätä vähän rohkeutta niin menis juttelemaan uudestaan. Mummon luo aion huomenna mennä, juodaan vaikka päiväkahvit ja luetaan lehtiä ja sitä raamattua, mitä se aina toivoo.. Ompas täällä menoa.. Toivottavasti näillä ihmisillä täällä ois kiva perjantai eikä sattuis mitään pahempaa.’

Onkohan se raskasta olla oikeassa kun muut on koko ajan väärässä, raskasta tietää paremmin kun muut ei siitä muutu. Väärineläjien kanssa eläminen samassa yhteiskunnassa käy ainakin hermojen päälle. Tai sitten ei. En jaksanut ajatella tätä valmiiksi asti. Tsorp.

Jeesus kuitenkin sanoi, että joka itsensä korottaa se alennetaan. Ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.