Se, kenet valitset matkakumppaniksesi riippuu siitä, minne olet matkalla.
Moinen ajatus tuli jostain ja jäin sitä miettimään.
Elämä on matkallaoloa. Ihmiset elämässä on matkakumppaneita. Kukaan ei voi elää mun elämää tai mun matkaa, olla vaan mukana siinä kaikessa mitä mä koen.
Matkalla on erilaisia vaiheita, ehkä välietappeja tai erilaisia päämääriä. Suuressa mittakaavassa elämän matkan päämäärä on kuolema, ja toivottavasti kuoleman jälkeinen ikuinen elämä. Sinne perille asti kulkemiseen ainut matkakumppani on Jeesus, muut jäävät portille. Pienemmässä mittakaavassa päämäärät voi olla vaikka oivalluksia ja oppimista, ymmärtämistä ja kasvamista. Joku toinen ihminen opettaa mulle toista, joku toinen toista. Matkakumppaneita kumpikin matkalla sinne minne olen menossa.
Kun tietää päämääränsä, kannattaa valita matkakumppaniksi ihminen, kuka auttaa matkan teossa. Haastavia ja kasvattavia ihmisiä tulee itsekseenkin jos vaan elää yhtään sosiaalista elämää. Kun itse pääsee vaikuttamaan kumppaniuteen, kannattaa valita hyvin. Ensin toki pitää tietää mitä tavoittelee. Millaista elämää? Millaisia arvoja? Mihin suuntaan kasvamista ihmisenä?
Joskus matkakumppani huomaa, ettei kumppanusten suunta ole enää sama, ja kääntää polkunsa omaa päämääräänsä kohti. Joskus on matkan tekijän syytä kääntää rattia, jos matkan suunta ei ole menossa sellaiseen päämäärään, mihin itse kokee tarvetta. Itse kunkin täytyy muistaa olevansa vastuussa omasta matkastaan.
Joskus matkakumppani huomaa, ettei kumppanusten suunta ole enää sama, ja kääntää polkunsa omaa päämääräänsä kohti. Joskus on matkan tekijän syytä kääntää rattia, jos matkan suunta ei ole menossa sellaiseen päämäärään, mihin itse kokee tarvetta. Itse kunkin täytyy muistaa olevansa vastuussa omasta matkastaan.
Olenpa huomannut senkin, että päämäärää varsinkaan niissä pienemmissä asioissa ei aina itse tiedäkään. Kuka on mistäkin syystä tullut elämääni? Siispä sitäkään ei tiedä, onko matkakumppani tullut jäädäkseen. Paitsi valitut matkakumppanit, ne keihin on liitossa sitouduttu, ne on tulleet jäädäkseen, "kunnes kuolema meidät erottaa". Mutta ne muut, niistä ei tiedä vasta kun tietää. Eikä tietäminen ole tarpeenkaan, kiitollisuus jokaisesta on. Koska ihmistä ei ole luotu matkustamaan yksin.
Joten.
Joten.
Kiitos matkakumppanini. Olleet, olevat ja tulevat. Kiitos siitä mitä ootte opettaneet, missä ootte kasvattaneet, missä ootte satuttaneetkin.
Matkakumppani. Hmm.
Elämän matka.
Mun matka.
Kumppani.
Ihmejuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti