Sukellus

Viimeaikaisten työssä eteen tulleiden keissien kautta oon pysähtynyt miettimään taas itselle hankalia asioita. Joutunut miettimään. Toisaalta kai saanutkin miettiä. Ihmisen käyttäytymistä. Toki töissä siihen aina liittyy lain rikkomiseen johtanut käyttäytyminen, mutta joissain tilanteissa vaan on semmosia elementtejä, että joutuu tosissaan miettimään löytääkseen sen mitä etsii. Vaikka aina ei edes tiedä mitä pitäisi kysyä. Monesti kuitenkin kun näitä juttuja oikeasti lähtee miettimään, niin ajatutuu tosi perustavaalaatua olevien kysymysten äärelle.

Mikä on normaalia? Missä menee raja? Kuka sen rajan määrittää ja millä oikeudella? Onko se kaikille sama vai vaihteleeko ja miksi? Miksi joku rikkoo lakia? Onko kyse laista ja laittomuudesta? Vai oikeasta ja väärästä? Vai hyvästä ja pahasta? Kenen hyvä, kenen oikea?

Kyse on moraalista ja sitä tutkivasta etiikasta. Moraalilaki, rikoslaki, normatiivinen etiikka, oikeusfilosofia, omatunto, todellisuus, metaetiikka, velvollisuusetiikan kategorinen imperatiivi!!! Menee niiin aivot solmuun. Miksi, oi miksi en aikanaan ole lukenut filosofiaa?


Pari juttua nostan netinselausmatkalta

Moraalin luonteesta: Tyypillisesti filosofit ovat korostaneet, että vain tietoinen, järkevä olento pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Tällöin moraali ei ole pelkkä keino selviytyä yhteisössä, väline toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että ”lauman” etua. Ihmiselle moraali voi olla kaiken muun ylittävä asia. Jos moraali pyritään perustamaan jonkin väitetysti perustavamman asian varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, onko se todella oikein." (wikipedia)

... Mikä on tietoisuutta, järkevyyttä? Missä kohtaa menee sen raja, että toinen voidaan laittaa vastuuseen moraalittomuudesta? ....

Velvollisuusetiikan ytimessä olevan kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin (kokemuksesta johdettu yleinen totuus, periaate tai käyttäytymissääntö), jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Kantin mukainen muotoilu voisi olla seuraavanlaista

• Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
• Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
• Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
• Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen. (wikipedia)

... noista kahdesta ensimmäisestä mä jotenkin tykkään kovasti. Siihen asti kun tulee joku osuvampi näkökulma...

Velvollisuusetiikan yhtenä rajoituksena pidetään yleisesti, että ei voi olla velvollisuutta tehdä mahdotonta. Velvollisuusetiikka yleensä poikkeaa seurausetiikasta, jonka mukaan pitää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Velvollisuusetiikan mukaan pitää tehdä oikein, vaikka tulos ei olisikaan hyvä.

Velvollisuusetiikka on saanut arvostelua myös siitä, että se tarkastelee moraalisia ongelmia liian yksioikoisesti eikä ota huomioon erilaisia tilanteita. Jos velvollisuutta puhua totta noudatettaisiin ehdottomasti ja siitä koskaan poiketen, seuraukset voisivat olla kohtuuttomat. Pitäisikö uhkaavalle ja väkivaltaiseksi tunnetulle henkilölle kertoa totuudenmukaisesti, mihin hänen ystävänsä on hetki sitten piiloutunut? Monien mielestä tällaisissa tilanteissa kerrotut valheet ovat moraalisesti luvallisia hätävalheita. Moraalisen velvollisuuden mukaisuus ei siis voi olla ainoa tekojen luvallisuuden arviointiperuste, vaan harkinnassa on otettava huomioon myös tekojen seuraukset. (wikipedia)

... no ei pitäisi kertoa totuudenmukaisesti tietenkään. Pitäisikö sitten kuitenkin tehdä valinnat sen mukaan, että siitä seuraisi mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle? Vai onko enemmän sittenkin väliä sillä, millainen eettinen motivaatio teon taustalla on? Hyveitä vai paheita?

Hyveitä on käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Paheita taas mielettömyys (viisauden käyttämättömyys), pelkuruus (rohkeuden käyttämättömyys), turmelus (oikeamielisyyden käyttämättömyys) ja himo (kohtuullisuuden käyttämättömyys).

Lisäsin nämä tähän siksi, että nämä sisältää ISOJA  s a n o j a  joita pitää miettiä ajan kanssa. Hihiii, suo siellä, vetelä täällä.

Mutta sitten, täältä löytyi kuitenkin sitten nämä, metaetiikan kysymyksiä lueteltuna

• Ilmaisevatko moraalikäsitteet aitoja uskomuksia vai pelkkiä tuntemuksia?
• Onko olemassa moraalisia tosiasioita?
• Mitä tarkoittaa käsite 'moraalinen hyvä' tai 'moraalinen paha'?
• Mistä voimme tietää jonkin asian olevan hyvää tai huonoa?
• Mistä syntyy moraalinen motivaatio, ja mikä sen suhde on moraalisiin uskomuksiin?
• Ovatko moraalinormit objektiivisia vai subjektiivisia?
• Onko moraali ehdotonta vai suhteellista?   (wikipedia)

AIJJET kaffet, sanois Markku. Tykkään isoista kysymyksistä. 

Se tunne, kun "se nyt vaan on niin" -vastaus ei riitä.  Koska

Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu — joka on väärä. (Toimittaja H. L. Mencken)

Mutta niin. Ei tämä nyt sitä työongelmaa ratkaissut, mutta sukeltaminen asioihin on kivaa.

Tervettä järkeä käyttävä ihminen on valas, jonka aina hetken päästä on pakko käväistä pinnalla hengittämässä ja vilkaisemassa taivasta ja merta. Looginen ajattelija on kuin sukeltaja, joka painuu meren pohjalle eikä tunne tarvetta palata pinnalle. (Kirjailija Lin Yutang)

Onneksi mun ajattelu ei oo niin loogista ettäkö en tarvisi nähdä taivasta. Päinvastoin.