Minä rakastan sinua elämä.
Aarteeni, lahjani.
Rakastan sitä ennakoimattomuutta jota kuljetat mukanasi,
rakastan sitä säännönmukaisuutta johon sen kaiken puet.
Sinä olet niin kovin kaunis.
Rakastan hiljaisuuttasi, joka kätkeytyy kaikkeen meluun.
Myös kaunista ääntäsi, joka kuiskien huutaa: "katso tänne, täällä minä olen".
Minä katson, tutkin.
Hauras, se sinä olet.
Haluaisin sivellä poskeasi hellästi, tietäen, ettet ehkä ole siinä enää huomenna.
En haluaisi koskaan satuttaa sinua, en haluaisi sinulle mitään pahaa.
Elämä, olet minulle niin kovin rakas.
Vahvakin sinä olet! Taistelet, vaadit, olet järkähtämätön.
Päättäväisyytesi saa minut kulkemaan rohkeammin, päämäärätietoisemmin.
Sinä jatkat, vaikka minä pysähtyisin.
Sinä etenet, vaikka minä pelkäisin.
Ota minut rinnallesi, vierelläsi uskallan olla minä.
Tahdon rakastaa sinua elämä.
Tahdon rakastaa sinua silloinkin, kun en ymmärrä sinua.
Tai kun mielestäni sinulla on kiire tai olet liian hidas.
Sinulla on siihen oikeus.
Tartun käteesi elämäni. Rakkaani.
Koska olen sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti