Lokeroista ekumeniaan

Kristinusko.
Raamattu.
Jumala.
Kristikunnan historia.
Jeesus.
Pyhä Henki.
Apostolit.
Luther.
Kaste.
jne.


Meillähän on tässä kristinuskon sisällä aika paljon erilaisia käsityksiä, näkemyksiä, painotuksia, kokemuksia ja oletuksia. Sama Jumala, sama Jeesus, sama Pyhä Henki. Sama uskontunnustus, Isämeidän -rukous ja Raamattu. Eri historioista, painotuksista ja näkemyksistä johtuen käytännöt ja toiminnat näyttää kuitenkin erilaisilta. Mitä se meille merkitsee?

Omasta lokerosta käsin katsottuna jonkun toisen hengellinen näkemys asiasta X ei välttämättä tunnu toimivalta tai järkevältä tai edes raamatulliselta omaan näkemykseeni verrattuna. Jos se toinen pitää omaa näkemystään vähintäänkin yhtä ainoana oikeana kun minä pidän omaani, niin herkästihän se ärsyttää, että miten se sillai voi väittää. Miten se toinen voi väittää olevansa oikeassa, jos minä koen asian eri tavalla ja mustakin tuntuu että mä olen oikeassa?

Se on jotenki kummallista, miten oikeassa sitä aina siellä omassa lokerossaan ajattelee olevansa. Jokainen. Sieltä on sitten helppo kattella toisten touhuja ja miettiä että kyllä on tuokin pihalla. Vaikeampi on alkaa ajattelemaan, että mitä jos tuo toinen onkin oivaltanut jotakin sellaista, mitä multa puuttuu? Onko mun tuttu lokero sittenkin vajaa tai vähemmän totta? Myrsky lokerossa on ikävä tunne, mutta perin tarpeellinen kai joskus. Myrskylläkin on paikkansa lokerossakin, niin kun sillä on luonnossakin. 

Myrskyn jälkeen on poutasää. Tässä lokerotapauksessa poutasään tarjoaa nöyryys, kriittinen ja rakastava itsearviointi. Poutasäässä saa levätä siinä tajuamisessa, ettei kukaan täällä ole yksin oikeassa. En minä, eikä hän. Kenelläkään täällä ei ole yksin ainoaa todellista käsitystä Jumalasta. Jumalan valtakunnassa monopoliasema on Jumalalla, ei ihmisellä (mä en tiedä mikä on monopoliasema oikeasti, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan). Jos joku toinen ei voi minun kokemukseni vuoksi väittää olevansa oikeassa vaikka kokeekin olevansa omalla tahollaan oikeassa, myöskään minulla ei ole oikeutta eikä pitäisi myöskään olla varaa väittää olevani oikeassa. 

Toki on olemassa tietyt periaatteet joka tekee kristinuskosta kristinuskon. Ydin, jota ilman ollaan jo jotain muuta uskontoa. Vaikken mikään teologi olekaan, niin ydin taitaa olla kuitenkin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan lunastava sovitustyö. Tä? Siis suomeksi se, että Jeesus kuoli meidän syntien takia ja siihen uskomalla saa Jumalan kanssa välit kuntoon ja ikuisen elämän. Se, miten valinta tehdään ja miten usko näkyy tai kuuluu käytännössä vaihtelee. 

Mikshän jossain vaiheessa joku on ollut sitä mieltä, että ekumenia on tyyliin perkeleestä? Hieno asiahan se on! Minä tykkään ekumeniasta. On hienoa olla tilaisuudessa jossa Pelastusarmeijan väki univormuissaan ja helluntailaiset ylistyslauluineen ja luterilaiset virsineen on saman asian äärellä. Kun vaan muistetaan, että se asia on tärkeä - ei ne muotomenot. 

Tämmösen pohdinnan tuikkasin tähän väliin. Aurinko paistaa ja syksy on kaunis. Menen sinne, syksyyn hehei.