Jumala lähellä vai kaukana

Elämä tuntuu erilaiselta hengellisessä mielessä kuin ennen, en oo samalla tavalla aktiivinen asian suhteen kuin ennen. Oonkohan mä kaukana Jumalasta, kun tuntuu erilaiselta, onko se sitä? Enpä ole kyllä käynyt seurakunnassa hetkeen, enkä lukenut oikein Raamattuakaan kovin systemaattisesti. Kyllähän Jumala mielessä ja puheissa on ja rukouksissa, mutta riittääkö se? Pitäiskö kuitenkin soittaa tytöille että soluillaan joku ilta aiheen parissa, tai pitäiskö sittenkin jatkaa jossain palvelutehtävässä seurakunnassa taas nytkun on hetken pitänyt loma-aikaa sieltä? Samaan aikaan kaikki on kuitenkin hyvin, ja asioiden tekeminen vanhaan malliin ei tunnu hyvältä koska koen, että asiassa on kyse jostakin enemmästä, suuremmasta ja laajemmasta kuin mitä aiemmin ajattelin. Eikä sitä paitsi Jumalakaan oikeasti tunnu kovin kaukana olevan. Lähempänä jopa kun aiemmin, jos nyt tunteista puhutaan. Onko se "olen kaukana Jumalasta" vaan yleinen fraasi kuvaamaan jotain muuta? Mitä silloin itseasiassa tarkoitetaan ja mitä Raamatusta äkkiseltään asiasta löydän sanottavan?

Tilanteet, joissa itse oon kokenut tai huomannut muiden kokevan Jumalan olevan kaukana on se, että ei tunnu siltä että Jumala on lähellä toisin kuin hetki sitten. Tarkoittaako se sitä ettei Jumala olisi lähellä jossei siltä tunnu? Joskus voi taas olla siten, että on tehnyt väärin, kantaa katkeruutta tai muuta sielua ja henkeäkin kovertavaa taakkaa, jolloin asiassa ei ole antanut mahdollisuutta Jumalalle tulla lähelle. Joskus jos on pitkään toiminut tietyin tavoin ja kokenut näissä hetkissä ja tekemisissä Jumalan läsnäoloa, voi niiden tekemisten lopettaminen saada aikaan tunteen, että on jotenkin etäällä Jumalasta, kun ne tutut elementit ja kaavat puuttuu. Kertooko tämä enemmän uskonnon harjoittamisen tavoista ja Jumalan lokeroinnista, kuin Jumalan etäisyydestä tai läheisyydestä?

Voiko Jumalasta olla kaukana vai onko kysymys vain kokemuksesta vai mistä? Raamattu puhuu tällaisesta etäisyydestä eri tavoin. Psalmien kirjoittaja kokee Jumalan olevan kaukana, huokaisee kerran jos toisenkin, "miksi Jumala olet niin kaukana..". Jumalan hiljaisuus vaikeissa tilanteissa antaa vaikutelman kaukanaolosta. Toisaalta sama naama toteaa varmaan ainakin yhtä monessa kohtaa Jumalan olevan lähellä niitä ketkä avuksi huutavat ja kenellä on särjetty sydän ja murtunut mieli. Toisissa kohdin Raamattua mainitaan Jumalan olevan kaukana jumalattomista, mutta se onko kyse jumalatoman kokemuksesta vai Jumalan todellisesta kauempana olemisesta ei ilmene asiayhteydestä. Jesajan kirjassa Jumalan mainitaan miettivän näin .. "Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista.." Jeesus viittaa tähän edellämainittuun kohtaan moittiessaan fariseuksia ja lainoppineita tekopyhyydestä heidän kyseenalaistaessaan opetuslasten sapatinaikaisen toiminnan Jeesukselle. Jeesus itse julisti taivaan valtakunnan tulleen lähelle ihmisiä ja kehotti kääntymykseen. Efesolaiskirjeessä puhutaan, että Jumala on Jeesuksessa ja hänen tuonut lähelleen ihmiset, jotka ennen oli kaukana hänestä. Vaikuttaa siltä, että ihmisen omat kokemukset, valittu sydämen tila suhteessa Jumalaan ja Jeesuksen pelastustyö ovat asiassa keskiössä.


Mistä se siis kertoo jos ihminen kokee olevansa kaukana Jumalasta?
Voi olla kysymys siitä,
- ettei ihminen tiedä Jumalan olevan lähellä joka hetki jos hänen annetaan olla.
- ettei ihminen tunnista omien tunteidensa ja kokemustensa olevan eri asia kuin Jumalan läsnäolo elämässään.
- että ihminen ei halua päästää omista kiinnipitämistään, Jumalan periaatteiden vastaisista asioista irti, ja näin vastustaa Jumalaa.
- että ihmisen uskonelämä on rajoittunut tiettyjen toimitusten tai tapojen ylläpitämiseen, eikä suhde ja luottamus saa elää arjessa.



Sydämestä lähtee elämä, ja tässä läheisyysasiassakin tuntuu sydämen rooli olevan tärkeä. Millainen sydämen tulisi olla?

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.  

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. 

Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. 
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. 

Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. 

Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."

Miten tällaisen sydämen sitten saa, nöyrän, Jumalaa kunnioittavan, Jumalan tahtoa haluavan sydämen? Ei ainakaan väkisin tai ulkoisia tekoja tekemällä. Onneksi ja voi onneksi, Jumalalla on keinonsa. Muun muassa seuraavat:

"Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."  

Herran mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen.  

Hyvää tekevän hedelmän, rakkauden ja uskon meissä saa aikaan Jeesus. 

"Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää. Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi. Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan, jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut."

Tällaisten sydämen muutokseen liittyvien asioiden edessä tulee herkästi avuton olo, että ei vaan pysty vaikka miten haluais. On kuitenkin asioita, mitkä on selkeästi meidän valinnassa. Jeesus muistuttaa siitä, että toisin kuin uskonnolliset ihmiset herkästi ajattelee, ne ulkoiset tekemiset tai tekemättä jättämiset  ei ole se mikä likaa sydämen, vaan se mikä tulee sydämestä ulos. Siksi on tärkeää omilla ajattelun valinnoillaan varjella sydäntään, ettei se likaannu. Uskon, että Jeesus tässä kohtaa näkee ihmisen voivan tähän itse vaikuttaa, onhan meille edelleen annettu vapaa tahto (menemättä siihen onko se vapaa vai ei;) ). Me voidaan valita katkeruuden sijaan anteeksianto, pahan näkemisen sijaan hyvän näkeminen, toivottomuuden sijasta toivon näkemisen, luovuttamisen sijasta uudet mahdollisuudet. Rakkauden valitsemisella ja sen valinnan mukaan toimimisella varjellaan sydäntä. Toki näiden valintojenkaan tarpeen näkeminen ei tapahdu ilman Jumalan myötävaikutusta, joten avunpyyntöosoitukset tulee osoittaa sinne suuntaan.


Lopputulos.
Jumala on lähellä jos halutaan. Halu on sitä, että on valmis nöyrtymään sydämen kovuudesta, omasta viisaudesta haluamaan Jumalan periaatteiden toteutumista omassa elämässä ja maailmassa. Se halu saa aikaan toimimista ja oman itsen avuttomuuden näkemistä ja armon tarvetta. Missä Jumalaa tarvitaan, sielä hän on (ah miten tiivistetty lause!). Tuntukoon olevan lähellä tai kaukana, sillei ole väliä, kunhan on, se riittää. Jos ei itseensä, tunteisiinsa ja kokemuksiinsa tuijota, se riittää.

Aivoriihi task completed. "Not bad but I've seen better" ;) Nyt sadepäivän retkelle jei!


JK. Itseasiassa oon kyllä sitä mieltä, että koska Jumala on rakastanu jokaista meistä jo ennenkuin tiedettiin Hänestä mitään, niin kyllä hän on jo silloinkin ollut meitä lähellä vaikkei osattu sitä edes haluta. Joten HÄN tiesi että TARVE on, ja oli lähellä! Parasta Jumalassa on se.