"Huomatkaa minut! Antakaa minun olla oma itseni! Tuntekaa minut, tutustukaa! Kuunnelkaa minua, kuulkaa asiani! - - Minulla on oikeus ajatuksiini, mielipiteisiini, uskomuksiini, käsityksiini. Hyväksykää minut! Arvostakaa minua! Kunnioittakaa valintojani! - - Tämä on minun kokemukseni asiasta, älä sinä väitä ettei se ole totta. Sinä et tiedä minun elämäni realiteetteja, miksi silti sanot mitä minun pitäisi tehdä? - - Tiedän kyllä että joskus erehdyn, sinun pitää antaa virheeni anteeksi... Sinä et tiedä kaikkea elämästäni, joten sinulla ei ole oikeutta tuomita minua... En pysty enempään kuin tähän, älä vaadi minulta enempää! - - Ymmärrän, etten osaa kaikkea ja vasta opettelen, sinun pitää antaa minulle aikaa oppia..
Riitänkö tällaisenani? Saanko olla keskeneräinen? Rakastatko minua silloinkin, kun en sitä ansaitse?
Odotan oikeudenmukaisuutta!
Odotan rehellisyyttä!
Odotan totuudellisuutta!
Odotan uskollisuutta!
Odotan ystävällisyyttä.
Odotan huomioimista.
Odotan lempeää kohtelua.
Odotan myötätuntoa.
Odotan vierelläkulkemista."
Tätä kaikkea maailma huutaa ja toivoo hiljaa,
tätä minä huudan ja toivon,
tätä minä huudan ja toivon,
tätä sinä huudat ja toivot.
Täytyisikö minun tehdä ehkä jotain toisin, pitäisikö sinun?
Mitä jos maailma toimisi toisin?
Annatko sinä toisen olla oma itsensä?
Kuunteletko heitä, kuuletko todella?
Hyväksytkö sinä toiset?
Huomaatko elämässäsi olevia ihmisiä?
Arvostatko ja kunnioitatko heitä ketkä ajattelevat toisin?
Vaaditko sinä muilta enemmän kuin mihin he pystyvät?
Tiedätkö sinä paremmin toisen kokemukset?
Tuomitsetko sen perusteella, mikä on oma käsityksesi asiasta?
Annatko virheitä anteeksi?
Hyväksytkö sinä keskeneräisyyttä ja jaksatko odottaa?
Riittääkö sinulle ihminen sellaisenaan kuin hän on, vai odotatko muuttumista?
Rakastatko silloinkin, kun toinen on toiminut väärin sinua tai muita kohtaan?
Kohteletko sinä ympärillä olevia ihmisiä lempeästi ja ystävällisesti?
Oletko rehellinen, totuudellinen ja toimitko itse oikeudenmukaisesti?
Oletko sinä uskollinen ja kuljetko vierellä?
Anna, niin sinulle annetaan.
Älä tuomitse, ettet itse joutuisi tuomittavaksi.
Päästä vapaaksi, niin sinutkin vapautetaan.
Annatko sinä toisen olla oma itsensä?
Kuunteletko heitä, kuuletko todella?
Hyväksytkö sinä toiset?
Huomaatko elämässäsi olevia ihmisiä?
Arvostatko ja kunnioitatko heitä ketkä ajattelevat toisin?
Vaaditko sinä muilta enemmän kuin mihin he pystyvät?
Tiedätkö sinä paremmin toisen kokemukset?
Tuomitsetko sen perusteella, mikä on oma käsityksesi asiasta?
Annatko virheitä anteeksi?
Hyväksytkö sinä keskeneräisyyttä ja jaksatko odottaa?
Riittääkö sinulle ihminen sellaisenaan kuin hän on, vai odotatko muuttumista?
Rakastatko silloinkin, kun toinen on toiminut väärin sinua tai muita kohtaan?
Kohteletko sinä ympärillä olevia ihmisiä lempeästi ja ystävällisesti?
Oletko rehellinen, totuudellinen ja toimitko itse oikeudenmukaisesti?
Oletko sinä uskollinen ja kuljetko vierellä?
Anna, niin sinulle annetaan.
Älä tuomitse, ettet itse joutuisi tuomittavaksi.
Päästä vapaaksi, niin sinutkin vapautetaan.
Totuuden oppiminen tekee vapaaksi.
Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Voi millainen maailma olisikaan..
Voi millainen minun elämäni olisikaan, jos voisin suhtautua ihmisiin
kuten itse odotan heidän suhtautuvan minuun.
Anteeksi, etten kykene tuomaan sinun elämääsi kaikkea tuota hyvää siinä määrin kun sen ansaitsisit olemalla sinä.
Herra, elämäänivalvo, etten harhaanvaeltaisi täälläohi ihmisten.
Herra, auta aina,etten ketään paina,etten toisten taakkaasuuremmaksi tee.
Vierelläni kulje,askeleeni ohjaa,etten väisty, milloinkutsut auttamaan.
Sydäntäni ohjaa,anna minun, Herra,armossasi kasvaa,olla ihminen.
(Luuk 6:38, Room 2:1, Luuk 6:37, Joh 8:32, Jaak 3:18, Matt. 7:12, Virsi 509)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti